sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rimaa hipoen - jännitysnäytelmä Raaseporista

Tänään oli vuorossa noutajien taipumuskoe Raaseporissa UMN:n järjestämänä, ja aamulla aikainen herätys. Ajomatkan aikana vettä tuli todella kuin Esterin perseestä ja mielessä liikkui mitä kamalampia kauhuskenaarioita päivän kokeen kulusta. Yläkerta oli kuitenkin meille armelias ja raotti pilviverhoaan juuri sopivasti ennen kokeen alkua. Tuomarin virkaa suoritti Tuija Hukkanen.

Sosiaaliringissä Tessalla oli (yllätys, yllätys) vaikeuksia pysytellä hiljaa. Sain sen kuitenkin ihmeen kaupalla pysymään istu-maahan-seiso-sivulle -käskyrykelmillä kiireisenä ja näin selvittiin ensimmäisestä koitoksesta.

Pitkän (todella pitkän) odottelun jälkeen (Tessalla oli viimeinen suoritusnro) oli Tessan vuoro näyttää vesinoutotaitoja. Tessahan on koira, joka ei koskaan ole jättänyt mitään hakematta vedestä, ja kesälläkin Tessa tyyliin asui järvessä. Noh, ohjaaja todennäköisesti jännitti kuitenkin sen verran, että eka nouto tuli rantaveteen ja toisen noudon yhteydessä tuli täyskäännös. (Tässä vaiheessa silmissä vilisi parin vuoden takaiset muistot Taikan taippareista, joissa kävi tismalleen samalla tavalla..). Sain Tessan kuitenkin lähetettyä pienen haahuilun jälkeen uuteen noutoon, ja lokki saatiin rantaan. -> Hyväksytty!

Sitten siirryimme hakualueelle. Ensimmäinen markkeeraus-varis jäi melko puolitiehen. Kyllä se sen haki, mutta jätti parin metrin päähän. Tähän tuomari totesi, että nyt haetaankin ne kaikki loput sieltä sitten. Oolrait. Tessa haki kolme varista tasaisella ja hyvällä tahdilla (eli tässä vaiheessa oli 4/6 kasassa), sitten Tessan aivot nyrjähti. (Luit oikein, Jirka Vierimaan sanoja lainaten, ne aivot tosiaan nyrjähti.) Tästä alkoi vaikeudet: Tessa kävi parilla "ulkoilu-kierroksella", uimassa, haistelemassa katsojat, toimitsijat jne. Olin jo luovuttamassa, että ei tästä mitään tule, mutta jokin sai yrittämään vielä kerran.  Selkärangassani erään kouluttajan ääni (kuka tunnistaa itsensä, saa palkinnon!) muistutti, että "ota koira rauhallisesti viereesi, odota katsekontaktia, ja sitten vasta lähetä hallitusti uudestaan hakuun". Näin tehtiin ja se toimi: Tessa pinkaisi metsän siimekseen ja hetken päästä laukkasi suussaan keltaisella nauhalla merkitty varis. Kauimmainen varis. Tuomari ja toimitsijatkin totesivat kuin yhteen ääneen: kauimmainen varis. Tämän jälkeen pyydettiin kytkemään koira ja sitten alkoi suorituksen puiminen. Näin tuomarin ilmeestä että rajatapaus, ei voi mitään. Totesin itsekin tuomarille, että rajalle taidettiin jäädä. Vastauksena saatiin, että kyllä, rajatapaus, jossa on kuitenkin paljon hyvää. Ja koira kuitenkin osoittaa taipumuksia: hakee itsenäisesti, palauttaa suoraviivaisesti, kohtelee riistaa kauniisti. Ja taipumuskokeessa on kuitenkin tarkoitus arvostella koiran taipumuksia, että kyllä tällä koiralla selvästi taipumuksiaon, vaikka se hetkeksi unohtikin tehtävänsä. -> Hyväksytty ja jäljelle mars! :D

Jälkiosuuden Tessa suorittikin todella mallikkaasti, tästä saatiin yhdeltä toimitsijalta hyvää palautettakin: jäljesti suoraan jäljen päällä, suoraan kanille ja kanille saavuttua nopea spontaani ylösotto ja nopea palautus. -> Hyväksytty! :DD

Näin siis tänään rimaa hipoen, mutta kuitenkin hyväksytysti suoritettu taippari. :)


3 kommenttia: