Kohti tottelevaisuusvaliota!

Olemme Tessan kanssa saaneet paikan HSKH:n tokoryhmästä. :)  Kevään prokkiksena olisi siis tokon alo-luokan 1-tulos. Muita ensi vuoden tavoitteita olisi agilityserti eli siirto 2-luokkaan, mejässä avoimen luokan 1-tulos ja ja ja.... Vepessä varmaan riittää jos ensi kesä treenaillaan, voidaan sitten seuraava kesä kisailla siinä.

Joulun viettoa kennelyskästä huolimatta

Jouluaatto ja sen mukana joululoma koitti pitkällisen odottelun jälkeen. Ikävästi saimme myös kennelyskän jouluvieraaksemme. Edellinen kennelyskäepisodi käytiin kaksi vuotta sitten, kun Taika sai Hakkilan agilityhallilta tuliaisena kennelyskän ja Tessa-pentu oli juuri saapumassa. Siinä sitten huiskuttiin Kloritella paikat puhtaiksi ja Taika joutui moneksi viikoksi karanteeniin. Silloin Tessa välttyikin tartunnalta kuin ihmeen kaupalla.

Nyt kuitenkin vuorostaan Tessa toi (jälleen kerran agilityhallilta) kennelyskän taloomme ja nyt täällä kovasti toivotaan, ettei mummo-koira saa tällä kertaa tartuntaa.

Joulu on siis vierähtänyt limaklönttejä sohvalta, matosta ja lattioilta siivotessa. Yskä iski onneksi vasta joulupäivän vastaisena yönä, joten koirat ehtivät aattona vahtia kinkkua uunista, maistella omia joulupossun sorkkia ja hieman leikkiä uusilla lahjaksi saaduilla leluillaan.

Kinkunvahtijat.

Vihdoin koitti jouluaterian aika koirillekin ja kyllä joulupossun sorkka maistui hyvältä! 

Joulupukki oli osannut valita mieleiset lahjat: pallohullulle Taikalle uusi jalkapallo ja lintukoira Tessalle ihka oma hanhi, joka muuten myös vaakkuu aidolla hanhen äänellä... :)

Tämän vuoden viimeiset aksatreenit

Sunnuntaina olimme viimeistä kertaa Anna Oreniuksen opissa Agility Akatemialla. Ratana oli taas vaikeahko niisto-persjättö -voittoinen kieputtelurata, joka sujuikin meiltä yllätys hyvin.

Pari viikkoa takaperin meillä oli Tessan kanssa vaikeuksia päällejuoksu-voittoisella radalla, ja päällejuoksu saatiinkin silloin kotiläksyksi. Niisto-persjättö näyttää kuitenkin toimivan meillä aikas hienosti.

Tessa sai lopuksi hurjasti kehuja Annalta, kehitystä on kuulemma tapahtunut huimasti lyhyen ajan sisällä. JES!! :)

Kotiläksynä paikallaoloa lähdössä, kepit (nyt verkkokepeillä Tessalla sujuu 4 verkon avulla hienosti), ja tietenkin se päällejuoksu.

Suunnitelmissa olis nyt osallistua muutamiin epiksiin ja hioa kepit kuntoon ja sitten ei muuta kuin KISAAMAAN! :D

Vastapainoksi haettiin HSKH:lta toko-ryhmäpaikkaa, ja saatiinkin sellainen, eli kevättalvi treenaillaan myös vähän rauhallisempaa lajia vastapainoksi. Tekee varmasti hyvää tälle vauhtihirmulle..

Tessukka täytti tänään 2 vuotta (eikä suotta)!

Tessalla oli tänään tärkeä päivä, sillä se täytti komeat 2 vuotta. Tessalle oli tilattu synttärilahjaksi Back on track -verkkoloimi, ja loimi saapuikin kreivin aikaan synttäripäivänä. Se kuitenkin valitettavasti osoittautui liian pieneksi kooltaan, joten lähetimme loimen takaisin kauppaan ja nyt odotellaan sitten oikeankokoista loimea saapuvaksi.

Koska lahja-asiat menivät vähän mönkään, niin halusin juhlistaa synttäripäivää jollain muulla tavalla. Päätinkin hetken mielijohteesta taikoa illaksi "synttärikakun". Koska tämä kakku tosiaan oli hetkellinen päähänpisto, niin lopputulos on lievästi kiekon muotoinen. Toisin sanoen liian vähän täytettä kakussa. Ensi vuonna sitten korkeampi kakku :)

Kakun pohjalla on käytetty Murren sika-mixiä, ja päällä on Kennelrehun kalkkunan luutonta jauhelihaa. Keskellä Alkuvoima Vire-tassu ja tekstin virkaa saivat toimittaa Atrian nakit.

Maku oli ilmeisesti kunnossa, sillä sekä itse synttärisankarin, että synttärivieraan kuolavanat valuivat kuvauksen ajan pitkin lattioita.. :)

Lopuksi vielä "virallinen" 2-vee kuva Tessasta (ilmettä häiritsee ainakin minusta huulessa törröttävä finni):

Luennolla taas lisää oppimassa

Tänään istuin melkein nelisen tuntia Etelän Greyhound Urheilijoiden järjestämällä luennolla, joka käsitteli ratajuoksijoiden yleisimpiä urheiluvammoja. Luennoitsijoina toimivat ELT Katariina Thomson ja fysioterapeutti, eläinfysioterapeutti, Msc (VetPhysio) Heli Hyytiäinen.

Luento oli todella mielenkiintoinen ja liipasi todella läheltä ja joskus suoraankin agilityyn. Luennolla käytiin läpi ensiapua, tyypillisimpiä urheiluvammoja: lihas- ja jännevammoja sekä murtumia, niiden akuutin, subakuutin ja kroonisen vaiheen hoitoa ja tietenkin ennaltaehkäisyä.

Yksi ohje kumpusi ylitse muiden ja sen aion teille jakaa: jos koira loukkaantuu ja tapahtui sille mitä hyvänsä (lihas/jänne venähtää/revähtää tai repeytyy, luu murtuu) niin koira on toimitettava aina ensin ELÄINLÄÄKÄRIIN!!! Sitä ei viedä hierojalle, ei fysioterapeutille, ei osteopaatille, ei naprapaatille, vaan eläinlääkärille. Vain eläinlääkärillä on oikeus, lupa ja tietotaito diagnosoimiseen, eikä kenelläkään muulla. Väärä diagnoosi voi johtaa väärään hoitoon ja sitä kautta voi aiheuttaa koiralleen vain hallaa.

Eläinlääkäriin tulisi mennä myös suht nopeasti, koska esim repeytynyt jänne vetäytyy kauemmaksi, jolloin sitä on vaikeampi hoitaa.

Suosittelen erityisesti Heli Hyytiäisen luentoja, hauska ja ammattitaitoinen luennoitsija! Eli jos vaan tarjoutuu mahdollisuus, niin kannattaa mennä.

Kasvattajakurssilla

Viikonlopun mittainen urakka on suoritettuna ja kädessä komeilee todistus Kasvattajan peruskurssin suorittamisesta. Moni on kysellyt, että onko minulla jotain pentusuunnitelmia, kun kasvattajakurssille päädyin. Vastaus on, että pitkäntähtäimen suunnitelmia on kyllä, mutta kyllä tässä pari vuotta varmasti vierähtää ennen kuin meillä mitään pentuja tepastelee. Ja todettakoon nyt sekin, että pentusuunnitelmat eivät koske tällä erää Tessaa. Haluan olla korkean moraalin kasvattaja ja viedä
rotua parempaan suuntaan. Tessa on loistokoira ja siinä on paljon hyviä ja minua miellyttäviä
ominaisuuksia, mutta sen hermorakenne on hieman ongelmallinen.

Vivobarefoot ja agility erittäin toimiva yhdistelmä!

Nyt on testattu jo useampaankin otteeseen Vivobarefoot-paljasjalkakenkiä. Voin kertoa, että en ole pelkästään ihastunut vaan suorastaan rakastunut näihin kenkiin! Näiden muutaman viikon aikana, olemme Tessan kanssa tehneet koko historian parhaimpia treenejä.

Testissä on siis ollut Vivobarefoot Neo Trail.

• Kenkä on toiminut sekä ulkona hiekkapohjaisella kentällä, että sisähallissa tekonurmella. 
• Pito on loistava, en ole kertaakaan liukastellut kummallakaan pohjalla. 
• Kenkä on kevyt, ja se näkyy suoraan kengän käyttäjän juoksunopeudessa. Kengällä on helppo juosta nopeasti ja ketterästi. Helppo tehdä tiukkojakin käännöksiä. 

Suosittelen näitä kenkiä todella lämpimästi, toimivat myös ihan maastojuoksukenkinä, mutta ennen kaikkea agilitykenkinä. :)

Yksi ainut puute, jota sai kyllä hetken miettiä: koska kenkä on kevyt ja ohkaista materiaalia, ei sillä voi esim. potkaista putken painoja parempaan asentoon satuttamatta omaa jalkaansa (jep, kantapään kautta tuli huomattua tämä asia..). 

Nämä kengät jäivät ainakin minulle pysyvästi käyttöön.

Vivobarefoot kenkä kokeiluun

EBN lähetti minulle Vivobarefootin kengät kokeiltavaksi agilityyn. Malli on Neo Trail Men, joka on miesten malli vettä hylkivästä ja hengittävästä, maastoon sopivasta paljasjalkakengästä. Neo Trailissa on myös 4mm ohut pistosuojattu ulkopohja ja pohjan kuvio takaa hyvän pidon maastossa.

Pohjan kuvio on aika samantyyppinen kuin mitä minulla on nyt ollut käytössä (turffit). Kenkä istuu jalkaan mainiosti ja tulee juuri sellainen tunne, ettei mitään kenkää jalassa olisikaan. Lesti on leveä ja siitä paljon plussaa, koska minulla ainakin on suomalainen leveälestinen jalka, jonka takia on moni kenkämalli jäänyt kaupan hyllylle.

Nyt siis tämä kenkä lähtee ensi perjantaina kokeiltavaksi agitreeneihin hiekkapohjaiselle kentälle, ja siitä viikon päästä sunnuntaina pääsen testaamaan sitä Oreniusten uudella kumirouhetäytteisellä tekonurmella. Silloin siis luvassa lisää päivitystä.

EBN:n valikoimissa on tällä hetkellä 3 erilaista mallia Vivobarefootin kenkiä, tämäkin malli on tietääkseni tulossa valikoimiin. Voit käydä katsomassa tämänhetkisen valikoiman tästä.

Viikin pellot

Voi mikä ihanuus, kun Viikin pellot on puitu ja sinne pääsee taas pitkästä aikaa JUOKSEMAAN!!!
Muutama kuvat kertoo varmasti enemmän kuin yksikään sana koirien sen hetkisistä fiiliksistä ;)

6 ml verta EDTA-putkessa tieteen nimissä

Tänään Taika ja Tessa luovuttivat osan itsestään suomen geenitieteelle ja osallistuivat siis reippaina Hannes Lohen geenitutkimukseen. Nyt reipas omistaja täyttää vielä aimo kasan erinäköisiä lomakkeita verkossa. Mielenkiintoisia projekteja meidän koirien kannalta ovat erityisesti ADHD-tutkimus (Tessa) ja ääniarkuus-tutkimus (Taika).

Agitreenit 13.9. (perjantai)

Eilen oli perjantain 13. päivä treenit ja ne olivat onnen treenit! Otimme Tessan kanssa aluksi ennakoivaa valssia, joka sujuikin heti alkuun tosi hyvin. Sitten pari settiä putkijarrutusta, joka kanssa itsenäisenä harjoituksena toimi oikein hyvin.
Sitten otettiin koko rata (rimat 40cm), ja vautsi miten hienosti me kiidettiin. Nopeasti ja puhtaasti. Tauon jälkeen otettiin uudestaan, nyt astetta vaikeampana, sillä rimat nostettiin 55cm.

Tämä toi heti kasan virheitä rataamme, mutta otamme niistä opiksemme: vallitsevien olosuhteiden pakosta matka ensimmäiselle hypylle oli lyhyt -> riman pudotus (koiran lähtö liian läheltä rimaa), putkijarrutuksen jälkeinen pakkovalssi meni pitkäksi -> koira ohjautui suoraan siivekkeen kohdalle -> koira yritti hypätä siivekkeen yli, mutta tuli sen kanssa rytinällä alas. Ennakoivassa valssissa selkeämmällä ohjauksella parempi ponnistuskohta. Mutta kyllä me opiksi otetaan koko ajan! :) Silti jäi hyvä mieli, koska jos ei olisi nostettu rimoja, ei pieniä ohjausvirheitä olisi tullut esiin.

Lopuksi saatiin kotiläksyksi taas pysätyskontaktien hinkkaaminen, ne on meinaan taas lipsunut vauhdin hurmassa yms.. Mutta hyvä treeni parempi mieli! :) Illalla Tessa sai venyttelyä ja ruokaan magnesiumia sekä C-vitamiinia jumeja estämään, kun oli aika rytinä treenit.. Tänään ei onneksi ollut kiristyksiä lihaksistossa, nyt täytyy jatkossa vaan skarpata ohjauksien kanssa, ettei niiden takia itse riko koiraansa.

Rimaa hipoen - jännitysnäytelmä Raaseporista

Tänään oli vuorossa noutajien taipumuskoe Raaseporissa UMN:n järjestämänä, ja aamulla aikainen herätys. Ajomatkan aikana vettä tuli todella kuin Esterin perseestä ja mielessä liikkui mitä kamalampia kauhuskenaarioita päivän kokeen kulusta. Yläkerta oli kuitenkin meille armelias ja raotti pilviverhoaan juuri sopivasti ennen kokeen alkua. Tuomarin virkaa suoritti Tuija Hukkanen.

Sosiaaliringissä Tessalla oli (yllätys, yllätys) vaikeuksia pysytellä hiljaa. Sain sen kuitenkin ihmeen kaupalla pysymään istu-maahan-seiso-sivulle -käskyrykelmillä kiireisenä ja näin selvittiin ensimmäisestä koitoksesta.

Pitkän (todella pitkän) odottelun jälkeen (Tessalla oli viimeinen suoritusnro) oli Tessan vuoro näyttää vesinoutotaitoja. Tessahan on koira, joka ei koskaan ole jättänyt mitään hakematta vedestä, ja kesälläkin Tessa tyyliin asui järvessä. Noh, ohjaaja todennäköisesti jännitti kuitenkin sen verran, että eka nouto tuli rantaveteen ja toisen noudon yhteydessä tuli täyskäännös. (Tässä vaiheessa silmissä vilisi parin vuoden takaiset muistot Taikan taippareista, joissa kävi tismalleen samalla tavalla..). Sain Tessan kuitenkin lähetettyä pienen haahuilun jälkeen uuteen noutoon, ja lokki saatiin rantaan. -> Hyväksytty!

Sitten siirryimme hakualueelle. Ensimmäinen markkeeraus-varis jäi melko puolitiehen. Kyllä se sen haki, mutta jätti parin metrin päähän. Tähän tuomari totesi, että nyt haetaankin ne kaikki loput sieltä sitten. Oolrait. Tessa haki kolme varista tasaisella ja hyvällä tahdilla (eli tässä vaiheessa oli 4/6 kasassa), sitten Tessan aivot nyrjähti. (Luit oikein, Jirka Vierimaan sanoja lainaten, ne aivot tosiaan nyrjähti.) Tästä alkoi vaikeudet: Tessa kävi parilla "ulkoilu-kierroksella", uimassa, haistelemassa katsojat, toimitsijat jne. Olin jo luovuttamassa, että ei tästä mitään tule, mutta jokin sai yrittämään vielä kerran.  Selkärangassani erään kouluttajan ääni (kuka tunnistaa itsensä, saa palkinnon!) muistutti, että "ota koira rauhallisesti viereesi, odota katsekontaktia, ja sitten vasta lähetä hallitusti uudestaan hakuun". Näin tehtiin ja se toimi: Tessa pinkaisi metsän siimekseen ja hetken päästä laukkasi suussaan keltaisella nauhalla merkitty varis. Kauimmainen varis. Tuomari ja toimitsijatkin totesivat kuin yhteen ääneen: kauimmainen varis. Tämän jälkeen pyydettiin kytkemään koira ja sitten alkoi suorituksen puiminen. Näin tuomarin ilmeestä että rajatapaus, ei voi mitään. Totesin itsekin tuomarille, että rajalle taidettiin jäädä. Vastauksena saatiin, että kyllä, rajatapaus, jossa on kuitenkin paljon hyvää. Ja koira kuitenkin osoittaa taipumuksia: hakee itsenäisesti, palauttaa suoraviivaisesti, kohtelee riistaa kauniisti. Ja taipumuskokeessa on kuitenkin tarkoitus arvostella koiran taipumuksia, että kyllä tällä koiralla selvästi taipumuksiaon, vaikka se hetkeksi unohtikin tehtävänsä. -> Hyväksytty ja jäljelle mars! :D

Jälkiosuuden Tessa suorittikin todella mallikkaasti, tästä saatiin yhdeltä toimitsijalta hyvää palautettakin: jäljesti suoraan jäljen päällä, suoraan kanille ja kanille saavuttua nopea spontaani ylösotto ja nopea palautus. -> Hyväksytty! :DD

Näin siis tänään rimaa hipoen, mutta kuitenkin hyväksytysti suoritettu taippari. :)

Agitreenit 30.8. (HSKH) ja alkava flunssa

Eilen oli oman seuran treenit vuorossa, ja tällä kertaa oli tarkoitus harjoitella irtoamista ja sylikäännöstä. Olin olosuhteiden pakosta joutunut raahaamaan kentän laidalle myös jälkikasvuni, joka antoi oman pienen lisämausteen treeneihin. (Oikeastaan tässä oli myös hyvä puoli: nyt tietää, että kisoihin en sitten ota lapsia mukaan.)

Rata oli aika suora ja vauhdikas, ja koska siellä oli kepit välissä, niin muokkasimme rataa Tessalle sopivammaksi. Toki myös kentän mittasuhteiden takia jouduttiin esteiden sijoitteluakin hieman sumplia. Ratapiirroksesta Tessa teki siis 1-5, 11, 12, ajatuksella vipata se tiukalla käännöksellä suoraan putkeen ja saada irtoamaan u-putkelle. Aika hyvin irtosi, mutta sitten tuli ohjaajalle hetkellinen ajatusvirhe, kun olin tätä rataa ehtinyt tahkoamaan jo ensin ilman näitä muokkauksia. Ja koska olin myöhässä ohjauksessa, jäi ennakoiva ohjaus puuttumaan, jolloin koira meni ja teki piiitkän kaarteen 5 & 11 välissä.

Valjastin 5-vuotiaani kuvaamaan (siitä tärisevä käsiala) yhden treenipätkän videolle. Tästä näkyy tämä ohjausvirhe ja arpominen (vähän niinkuin muistutukseksi itselleni... ;)  )

Ja nyt siis näyttää siltä että ikävää flunssaa pukkaa päälle kaikista varokeinoista (C-vitamiinia 6g/vrk ja imeskeltävää sinkkiä 75mg/vrk) huolimatta. Onko lisää flunssanesto-ideoita? Glutamiini, hunaja? 

Keppitreeni taas aktivoituna!

Tämä päivähän alkoi siis siitä, että Tessa ilmoitti yleisellä hössötyksellään olleen liian kauan ilman aktiviteetteja. (Kyllä, koirani ei osaa olla tekemättä mitään.) Sillä on sellainen omaleimainen "tuhahdus", joka tänään kertoi päivän selvästi: "Nyt mamma perse ylös ja treenaamaan mua!"

Hetken miettiessä mitähän sitä sitten treenaisi, muistin ne kepit! Mehän jäimme mökillä ollessa vaiheeseen 5/12. Sitä painelimmekin saman tien ihan omalle pihalle (jonka neliöt juuri ja juuri tähän harjoitukseen riittävät) treenaamaan neljän kepin sarjaa suorana. Palkkana toimi aivan vastustamaton vinkupallo, joka toimi! Saatiin paljon onnistuneita suorituksia, myös muutamia epäonnistuneita, jotka jätettiin palkkaamatta. Tämä oli nyt myös sitä aivotyötä, eli aluksi meni hetki, että Tessa muisti, mitä näillä kepeillä pitää tehdä.

Tästä on taas hyvä jatkaa! :)

Lihasten kasvattelua puolin ja toisin

Ravitsemustiede on aina kiehtonut minua. Ehkä osin sen takia lähdin tähän koirien luonnonmukaiseen ruokintaan mukaan. Eikä kaduta ollenkaan, sillä koirani eivät ole koskaan voineet näin hyvin. Tessan lihasmassan kasvu kääntää päitä niin koiramaailman ammatilaisilta kuin maallikoiltakin. Koirien turkkien kiiltoa kehutaan jatkuvasti. Kaikki kysyvät ensimmäiseksi: "Mitä ne syövät?"

Ennen vastasin niiden barffaavan, mutta ei niiden ruokavalio noudata kyllä laisinkaan ns. perus-barffia. Niinpä vastaankin nykyisin niiden syövän raakaa lihaa. Sillä sitä ne nyt pääasiassa syövät. Ja hyvin voivat, vaikka se ajatuksena osaa kauhistuttaakin. Jos haluat tutustua tarkemmin raakaruokintaan, jonka pääpaino on lihalla, suosittelen tutustumaan Katiskan kirjoituksiin ja jättämään Mushit ja muut "billinghurstilaiset opit" omaan arvoonsa. 

Tessa siis kasvatti kesän aikana itselleen lihakset proteiinipitoisella ruokavaliollaan yhdistettynä lihaskuntotreeniin. Se sai minutkin innostumaan aiheesta niinkin paljon, että osallistuin Fitfarmin Superdieetille. Ihan vaan saadakseni rasvaprosenttia alas ja lihasprosenttia ylös. Nyt on kaksi viikkoa menty todella proteiinipainotteisesti ja tulosta syntyy. Ei tämä nyt mitään rakettitiedettä ole, mutta todella paljon olen oppinut uutta. Ja uutta oppia on aina kiva soveltaa koirien puolelle ;)

Kävin minä varmuuden välttämiseksi otattamassa Taikasta joitakin veriarvoja. Kaikki reilassa. Lähinnä kiinnosti munuaisten tilanne, mutta helpotuksen huokaisut sai taas päästellä. Taika se vaan nuortuu silmissä. Uskon senkin olevan oikean ruokavalion ansiota. :)

Mökillä olessamme Taika ja Tessa pääsivät kokeilemaan myös valokuvamallin hommaa. Hyvin sujui, vai mitäs sanotte näistä upeista Tuomo Nummelan ottamista kuvista:

Agitreenit 9.8. (HSKH)

Perjantaiset aksatreenit Ojangossa pyörähti käyntiin ihan mukavassa säässä, puolipilvistä +23 astetta. Tänään oli vuorossa rataharjoitus, jossa oli muutamakin kinkkinen kohta. Mm. putki-puomi-erottelua ja A-putki-erottelu. Lisäksi takaakiertoja, ja valsseja.

Tessalla on alkanut juoksut, joten sitä piti pitää autossa kaikki väliajat. En tiedä oliko sillä jotain merkitystä, mutta ekalla kierroksella koira liikkui kuin rasvattu salama! VAU!! Saatiin kehujakin, että vauhtia piisasi hallintaan menettämättä. Voi kunpa aina olisi näin... Ehkä mökkiloma on ollut meille kummallekin tarpeen ja nyt taas jaksaa kuunnella ja keskittyä. Me happy :)

Eka kierros tehtiin siis kepeille asti, koira meni joka kerta putkeen, vaikka ohjaaja osalla kerroista seisoi suoran linjan edessäkin, niin koira singahti suoraan putkeen! Toka kierroksella oli vuorossa puomi putken viereltä. Tätä piti hinkata pariin otteeseen, ja vastakädellä Tessa saatiin käännettyä puomille. Pientä sydämentykytystä ehkä aiheutti tiukka kaarros puomille, ja pariin kertaan pelkäsin jo koiran tippuvan alas, mutta huolet olivat turhia ja koira selvitti oman osuutensa mallikkaasti. Jopa niin mallikkaasti, että kun edelliseltä koirakolta oli unohtunut targetti puomin päähän, ja se targetti oli lentävää sorttia, niin Tessa kuuliaisesti lähti seuraamaan targettia puomin toiseen laitaan (näinhän se on opetettu pennusta, ihan oikein siis).

Ihan lopussa meni hieman pasmat sekaisin lentävistä targeteista ja A-esteen ja putken erottelusta, että parin sekunnin mustia aukkoja ratamuistissa saattoi ohjaajalle olla.. ;) Nyt täytyy pitää pää kylmänä ja keskittyä loppuun asti jatkossa.
Ja putkeen saatiin Tessa menemään A:n viereltä, kun muisti pitää TISSIT KOHTI KOIRAA!! Helppo sääntö, vaikea muistaa. :D

Pikainen kesäpäivitys

Kesä etenee juoksujalkaa huhheijaa! Ei meinaa perässä pysyä. Koko heinäkuu ollaan lomailtu, lähinnä mökillä, mutta aina välillä piipahdeltu erinäköisissä koulutuksissa.

Hyppytekniikkaleiri oli mahtava ja valaiseva kokemus. Opimme sieltä niin paljon uutta, että se oli enemmän kuin hintansa arvoinen! Tessalla on pääasiassa hyvä hyppytekniikka, mutta ylläpitotreeniä sekin vaatii. Laitan siitä joskus paremmalla ajalla yksityiskohtaisemman päivityksen.

Agirodussa piipahdettiin toteamaan, että koiran vireen hallinnassa on vielä paljon tekemistä. Se ei liene kenellekään (joukkueenkaan jäsenistä) yllätys, koska vireen hallinnan kanssa on tehty töitä siitä lähtien kun Tessa tuli taloon.

Agirodun jälkeen tömistettiin kaupungin pölyt jaloista ja suunnattiin kohti Forssaa ja ihanan vilpoista Lunkijärveä. Tessa oli niin täpinöissään järven rannalle saapumisesta, että kävi omilla uintikierroksillaan n. 30 kertaa ensimmäisen illan aikana. Aamulla kun herättiin, niin koira oli samantien järvessä.
Pientä jännitystä ilmaan toivat ilkikuriset sorsat, jotka tahallisesti (ihan selvästi, uskokaa pois) houkuttelivat Tessaa järven keskelle. Tessahan ui siellä monta monta kierrosta ja minä virittelin jo venettä, jos koiralta sattuisi loppumaan voimat kesken.

Välillä piipahdettiin Huittisissa ystävämme Hennan kasvattien pentutreffeillä. Pääsimme siellä hieman hiomaan Jirka Vierimaan kanssa omia ongelmiamme ja tietysti yhteisesti hihnakäytöstä. Myös mejä-jälkiä vedeltiin maastoon ja kaikki jäljen varrelle osuneet kantarellit poimittiin parempiin suihin.

Koko mökkiloman ajan treenattiin Tessan kanssa keppejä 2x2 menetelmällä. Päästiin Susan Garretin opissa päivään nro 5 (12 keppiä 12 päivässä). Kylläpä olin laiska. Treeni jatkuu nyt siis vielä kotona.

Kaikki kiva loppuu aikanaan ja Kennelrehun 40kg lihatoimitus odotteli meitä, joten kotiin oli lähdettävä. Tuliaisina tuotiin 10kg mustikkaa, hieman vähemmän vadelmaa. Riittänee siis koirillekin siitä satsista.

Tinka kyläilemässä

Lotta ja Tinka (Melkoisen Sukkela Suffeli) kävivät tänään kyläilemässä meillä. Mummokoiramme Taika ei oikein pennusta välittänyt, mutta Tessa löysi Tinkasta soul maten! :)

Kun kaverukset olivat aikansa leikkineet, tuli pikku-Tinkalle kova väsy. Se pääsikin Tessan nukkumakoppiin päivälevolle. Itsehän olin niin innoissani uudesta pennusta, että Lotta joutui kerran muistuttamaan, että "muista antaa pennun rauhassa nukkua.." Ups.. ;)

Kahden viikon päästä Lotta menee takaisin töihin, ja mulla alkaa sopivasti loma, joten saan pikkuisen Tinkan tänne päivähoitoon. Sitä odotellessa <3

Tässä ryhmäpotrettia tältä päivältä ja pari tilanne-kuvaa:

Ryhmäpotretti: vas. Tessa, Tinka ja Taika (huomatkaa Tessan poseeraus-hymy!)

Hei, kuka sinä olet?

Tessa ja Tinka seuraavat tarkkana bussikuskia, joka kävi Bajamajassa ;)

Juonittelua

Näin rauhassa annettiin toisen nukkua :)

HSKH treenit 21.6.

Meidän treenipäivä on perjantai, ja tällä viikolla se sattui olemaan juhnnusaatto, mutta sepä ei meidän ryhmää haitannut, vaan ainoana ryhmänä kolmen osallistujan (+ryhmän vetäjän) voimin pidettiin oikein tehokkaat juhannustreenit!

Jatkettiin tekniikkaharjoituksia, tehtiin pitkällä estesuoralla paljon valssiharjotusta ja lopuksi otettiin vielä vauhdikas kontaktirata.

Estesuoralla näkyi taas Tessan puuttuva estehakuisuus, nyt Tessa hakeutui esteille vain, jos katsekontakti minuun säilyi. Aika hankalaa juosta kovaa vauhtia eteenpäin samaan aikaan taakse kurkkien. Tämä asia pitää nyt ottaa agendalle ja käydä itsekseen avustajan kera treenaamassa kuntoon.

Kontaktiradalla olin varma, ettei Tessa osaa maksikokoista rengasta. Pyh pah! Hyvin hypääsi renkaan läpi sekä rengas, että hyppy -käskyillä. Ja kontaktit pelas todella hienosti! Tätä pitää muistaa vaikeuttaa seuraavilla kerroilla niin, että laittaa targetin valmiiksi ja juoksee itse ohi. Nyt sitä tapojen orjana aina itsekin pysähtyy kontaktille, joten kisoja ajatellen pitää varmistaa pysyminen myös vauhdissa.

Tehiksen koulutuksessa 18.6.

Kävimme pyörähtämässä Tehiksen (eli HSKH:n tehoryhmän) koulutuksessa tiistaina. Tämä tuli ihan ex tempore, kun töistä soiteltiin ja pyydettiin tulemaan tiistaina aamuvuoroon, niin illalle piti tietysti heti buukata jotain tekemistä.

No joo. Ratana meillä oli Jenna Caloanderin suunnittelema 3. luokan rata, joka sisälsi vaikeita este-neliöitä ja toisaalta myös pitkiä vauhdikkaita suoria. Esteneliöistä selviydyttiin muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen tosi mallikkaasti, haasteena oli merkata esteet ajoissa, jotta koira ehtii taipua seuraavan esteen suuntaan.

Seuraavaksi treenattii vauhdikasta suoraa, jonka kuvittelin olevan helppo juttu, mutta ei sitten ollutkaan. Tessalta puuttuu edelleen taito hakeutua esteille, ja tarvitsee suorilla vielä etupalkan. Kun tämä keksittiin ja laitettiin meidän biisoni-lelu odottelemaan suoran päähän, ei hakeutumisessa ollut mitään ongelmaa. Tämä tarvitsee nyt vain paljon lisää vahvistusta.

Ratapiirros ei ollut enää skannauskelpoinen, sadetta tuli koko treenien ajan kaatamalla niskaan. Me Tessan kanssa se kyllä kestettiin, mutta paperi ei oikein tykännyt ;)

HSKH treenit 14.6.

Perjantaina mentiin sadesäällä treenaamaan tekniikkaa. Etukäteen arvelutti, miten Tessa suhtautuu sateeseen, mutta eipä siitä huomannut mitään muutosta edellisiin treenikertoihin verrattuna. Tosin sadekin laantui melko nopeasti kun treenit päästiin aloittamaan, ainoastaan aktiiviset ja aikaiset radanrakentajat kastuivat :)

Radalla oli paljon eri kohtia, mihin saatiin erilaisia tekniikkaharjotteita. Kaikki eivät tehneet ihan samanlaista treeniä, vaan otettiin taitojen mukaan koirakoittain.

Me otettiin Tessan kanssa ihan ekaksi sitä putkeen takaaleikkaamista, kun siinä oli ollut ongelmia. Ja nyt saatiin tosi nätit molemminpuolin tehtyä ja siitä jäikin hurjan hyvä mieli! :)

Seuraavaksi kokeiltiin pakkovalssia putkeen. Tämä oli ohjaajalle ja varsinkin ohjaajan pitkille ja isonumeroisille jaloille haasteellista, kun piti pystyä kääntymään putken suulla niin, ettei jää koiran eteen. Muutamia toistoja jouduttiin ottamaan ja taas nähtiin miten Tessalla nousee keskari pystyyn, kun ohjaaja sekoaa askelissaan. Reilukerho.
Loppuun saatiin kuitenkin onnistuneet suoritukset ja Tessa vietiin autoon hetkeksi tauolle.

Ihan loppuun otettiin Tessalla vielä persjättöä putkeen, kun sillä noi kaikki ohjaajan takaaleikkaus, persjättö yms. takana tai ei katsekontaktissa tapahtuvat veivaukset tuntuvat olevan hankalia. Nyt kuitenkin parin harjottelun jälkeen selkeillä käsiohjauksilla saatiin ihan kivat suoritukset aikaiseksi. Ja taas muistettiin vahvistaa kumpaakin puolta.

Loppuun irroteltiin suoralla ja ihan tarkoituksella otin 1. putkelle takaaleikkauksen, jotta saatiin vielä sitäkin vahvistettua. Se meni hienosti ja Tessaan saatiin paaaljon vauhtia lisää! :)

Oikein hyvät ja tehokkaat treenit!

Furunkuloosia ja punkkeja

Taikalle on ilmestynyt taas furunkuloosia kaikkiin tassuihin. Taikan 100% barffista on viimeaikoina lipsuttu, ja on saanut makupaloina mm. Frolic:ia. Taikalle ei ole koskaan allergiatestejä tehty, mutta epäilen vahvasti vehnää ja ehkä jopa varastopunkkia.
Nyt Taika-rassu on antibioottikuurilla (taas kerran) ja paikallisesti sivellään myös antibioottivoidetta aamuin illoin.

Tessa sen sijaan on saanut niskaansa eilen illalla ainakin 2 punkkia. Toisen löysin heti illalla punkkisyynissä (oli keskellä kuonoa), mutta toinen löytyi vasta äskettäin aamulla. Onneksi saadaan anopilta torjuntapaketti huomiselle. Nyt vältellään pari päivää heinikkoja :)

Ojanko cup 10.6.

Tänään päätettiin Sannan (Pihkan äiti) kannustuksesta debytoida agi-epiksissä. Ilmosin Tessan kahdelle startille maksi-mölleihin. Mölleillä oli tänään hyppyrata, ja sinne oli ympätty oikeestaan aika paljon kieputtelua (siis mölliradaksi). Pari valssia, takaakierto ja takaaleikkaus putkeen. Ja niinhän siinä kävi, että ihan kuten perjantain treeneissäkin Tessa iski jarrut päälle suoraan putken suulla (joka oli juuri tämä takaaleikattava putken suu). Siitä siis 5 virhepistettä. Tätä ennen olin ollut myöhässä valssissa ja se kostautui riman tiputuksella, siitä toinen 5 virhepistettä. Kokonaistulos siis RV 10, AV -8,jotain etenemällä 3,25!

Mokista huolimatta tämä oli meille tosi hyvä suoritus:

• Tessa ei varastanut lähdössä
• irtosi putkiin 
• irtosi lujaa ja virheittä loppusuoralle

Kaiken kaikkiaan olen eniten iloisin tuosta etenemästä, joka on ihan huippuaika labradorille kiellon kanssa! Meistä tulee vielä kovalla treenillä hyviä, uskokaa pois! ;)

Siitä toisesta startista ei olekaan sitten mitään kerrottavaa.. Liekö tuuli tuonut tuoksuja kanttiinista tai sitten Tessan hajuaisti bongasi tuomarinsihteerin virkaa toimittaneen Sannan, sinne se kuitenkin lähti innokkaasti häntä heiluen... 

HSKH agility, 3. kerta

Tänään oli taas kuuma päivä. Pidimme rimoja edelleen 35-45cm. Muuri oli medi-tasolla ja rengas minien-tasolla. Eka rata meni kivasti ja takaaleikkaukset onnistui. Tämä oli kiva vauhdikas menorata. Ihan ekalla kerralla aloitin sisäohjauksella, mutta se käänsi Tessaa liikaa radan keskiöön, joten ulko-ohjaus toimi tämän aloituksessa paremmin.

Seuraavaksi otettiin ohjaustreeniä, jossa vaikea kieputtelu kohta oli esteet nrot 4-7. Kokeilimme ensin 5:lta sylkkäriä 6:lle, mutta paremmin toimi pakkovalssi, jolla lopulta onnistuttiin kivasti. Kouluttajamme meinasi jo, että helpotetaan kuviota, mutta halusin tehdä ja onnistua juuri tässä. Eihän sitä muuten opi kuin treenaamalla! :)

Fitdogin energiajuomaa olin antanut Tessalle 3 tuntia ennen treenejä, ja Tessukkahan nelisti vielä treenien jälkeenkin Ojangon maastossa kuin mikäkin aropupu... Hyvät energiat siis tällä kertaa, eikä lopputreenien väsymystä (mitä joskus aikaisemmin on ollut aistittavissa) tänään näkynyt.

Niinun treeneissä

Menimme tänään tuuraamaan ystäväämme Tiinaa ja Anista Niinun treeneihin. Niinu oli rakentanut aivan järkyttävän vaikean 3-luokan radan kaikkinen kommervenkkeineen, ja olipa hän saanut sinne jopa 33 estettä mahtumaan. Alkujärkytys oli siis melkoinen!

Lähdimme kuitenkin rauhassa tekemään alusta ensin takaakierto - pakkovalssi yhdistelmää ja Niinu huomasi heti paljon korjattavaa meidän menossa. Kukaan ei ole koskaan maininnut mitään mun peruutusaskelista takaakierrossa (mutta tiedostin kyllä heti, että näinhän minä aina..), mutta nyt Niinu huomasi ja peruutusaskeleet karsittiin heti alkuun (hidastaa ja voi aiheuttaa riman putoamisia) minun liikkeistäni pois. Tämän jälkeen lähdettiin kokeilemaan kohtaa uudestaan, ja vautsi että meni heti niin paljon paremmin! Kyllä sen heti huomaa, kun on joku, joka oikeasti osaa neuvoa. :)

Seuraava tenkkapoo tehtiin kolmen putken rykelmään, jossa suoran putken edessä oli kaksi u-putkea. Koira olisi pitänyt saada "putkikuljetuksella" oikeaan keskellä sijaitsevaan putken suuhun. Tälläistä emme ole koskaan tehneet, mutta nytpä sekin saatiin muutaman avustavan harjoitteen jälkeen onnistumaan. WOW!

Niinu ehdotti myös namin vaihtamista leluun, koska Tessalta kuitenkin löytyy saalisviettiä. Rakensimmekin Niinun kanssa Tessan fleece-hihnasta ja biisoni-turkiksesta oivan viehe-lelun, jota pystyi vetämään kauempaakin perässään. Myös avustajalle pitkällä hännällä on merkitystä.

Kaiken kaikkiaan oikein loistavat treenit ja ehdottomasti hintansa arvoinen. Tätä lisää! :)

HSKH agility, 2. kerta

Lyhyt päivitys jälkikäteen. Sää oli todella kuuma, ja rimat pidettiin 35-45cm. Tehtiin ihan ok rataa kepeille asti, jotka ohitimme ja siinä tuli aina sen verta pitkä välijuoksu, että katsoin parhaaksi katkaista ja ottaa kepeiltä uusi lähtö.

Keppien jälkeen vaikea kohta oli saada Tessa takaaleikkaamaan putkeen nro 13. Ekalla kerralla Tessa meni sinne tosi jees, mutta sitten kun kohtaa alettiin hinkkaamaan (ihan turhaa, olis pitänyt jättää onnistuneeseen suoritukseen..) niin Tessa teki sen taas, mitä se aina tekee kun minun ohjaus on epävarma, eli Tessapa ei sitten mennyt putkeen enää ei mitenkään päin. 

Näissä tilanteissa pitäisi itse muistaa kolmen kerran sääntö, eli jos kaksi kertaa menee pieleen niin kolmatta ei saa tulla ja tehtävää pitäis helpottaa. 

Tessa on ohjauksista niin herkkä, että antaa kyllä palautetta samointein. Lähtee vaikka kurkistelemaan naapurin radalle, jos ei muuta keksi. Noh, oma vikahan se on, jos ei osaa. Pitää lisätä kuivaharjoittelua roimasti!!

Sitä saa, mitä vahvistaa - Heiluvan Hännän koulutusluennolla

Eilen istuskelin muutaman tunnin kuuntelemassa eläintenkouluttaja, ongelmakoirakouluttaja Miira Rauhamäen (Heiluva Häntä) Koulutuksen perusteet luentoa.

Luennon alussa mainostettiin muutamia kirjoja, joita jo omastakin kirjahyllystä löytyi: Tuire Kaimion Pennun kasvatus ja Koirien käyttäytyminen sekä Tommy Wirenin Onnistu koirasi koulutuksessa.

Heiluva Häntä kouluttaa koiria positiiviseen vahvistamiseen ja operanttiin ehdollistamiseen perustuvalla metodilla, jossa ei-toivottu käytös jätetään huomiotta ja ennalta ehkäistään ympäristöä ja harjoitustilanteita kontrolloimalla. Lue lisää täältä!

Taika ja Tessa on molemmat koulutettu alusta alkaen näin hyvin tuloksin, joten itse kyllä lämpimästi suosittelen! Itselle ei kauheasti tullut uutta tietoa, mutta oma näkemys koirien kouluttamisesta positiivisin menetelmin vahvistui ja pääsin kysymään muutamia tarkennuksia omien koirien koulutukseen liittyen.

Eläin oppii kaiken aikaa 24/7 yrityksen jaerehdyksen kautta, ei siis pelkästään silloin, kun itse päätämme, että nyt tehdään pienet treenit. Eläin myös käyttäytyy koko ajan kaikissa tilanteissa niin kuin se kokee itselleen kannattavimmaksi.

Ideaalinen oppimistilanne suunnitellaan huolellisesti etukäteen, mietitään eläimen käytöstä edeltävät tapahtumat (esim. häiriöiden karsinta sermein) ja mietitään käytös jota halutaan vahvistaa (ihminen TAI ympäristö vahvistaa).

"Training bubble", jossa koira on koko ajan joko treenissä, kuljetuksen alaisena fyysisesti kiinni ohjaajassa tai odotuspaikassa. Tällä ehkäistään esim. maan haistelua, toisten tuijottelua, hihnakiskomista tai haukkumisen vahvistumista.

Luennolla puhuttiin myös "johtajuudesta": Eläimelle hyvä kouluttaja/johtaja luo turvallisuuden tunteen luottamuksella, johdonmukaisuudella, tuntemalla koulutuksen perusteet, olemalla kannustava/palkitseva, ei käytä väkivaltaa, on rauhallisen itsevarma, antaa rakkautta ja luo rajoja, opettelee koirien elekielen. Hyvä kouluttaja/johtaja myös huolehtii 5 perustarpeesta: oikeudesta olla kärsimättä janoa tai nälkää, oikeudesta miellyttävään elämään, vapaudesta elää ilman tarpeetonta kipua, loukkaantumisia ja sairauksia ja vapaudesta elää ilman pelkoa ja stressiä.

Hyvä "johtaja" on resurssien portinvartija. Hän vahvistaa toivomansa käytöksensä palkitsemalla, muokkaa ympäristöä ja käyttää palkkioina sellaisia asioita, mitä eläin itse haluaa. Hyvä johtaja ehkäisee ei-toivotut asiat niin hyvin kuin mahdollista suunnittelemalla ja muokkaamalla ympäristöä (liina, aitaus, sermi, koiraportti..). Hyvä johtaja kouluttaa eri tilanteisiin tietyt peruskäytökset kannattavaksi: lähellä pysyminen, luoksetulo, ohittaminen, luopuminen, odottaminen ja kohdentaminen.

Koiralla ei myöskään ole luonnollista tarvetta saada ruokaansa ruokakupista, vaan ruoka voidaan käyttää palkkiona ja antaa kädestä, maahan piilotettuna jne..

Koulutustehtävät kannattaa pilkkoa osiksi ja opettaa vaihe vaiheelta. Kun eläin osaa tehtävän häiriöttömässä tilassa, treenataan lisää satoja kertoja erilaisten häiriöiden alaisena pienistä häiriöistä aloittaen.

Miksi ei rankaisupainotteisesti? 

• Rangaistuksen vaikutukset voivat olla arvaamattomia
• Rangaistus ei opeta, kuinka eläimen tulisi käyttäytyä
• Rangaistuksella puututaan oireeseen, ei syyhyn
• Sama ei-toivottu käytös voi palata takaisin myöhemmin tai eläin oppii uuden oireen
• Hidastaa uuden oppimista - aloitekyvyttömyys!
• Eläin voi mieltää negatiivisen mielikuvan kouluttajaansa / tilanteeseen / treenaamiseen tai mihin tahansa mitä se näkee tai kokee rankaisuhetkellä (esim. lapseen, ohi ajavaan polkupyörään..)

Sitä saat, mitä vahvistat

• Vahvista haluamaasi käytöstä palkkioilla, muistaen ajoitus
• Sammuta ei-toivotut jättämällä palkitsematta
• Yritä uudestaan
• Jos kolme kertaa väärin, mieti palkkio, ajoitus, vahvistetiheys, terveys, kriteeri eli SORMET...
• Eläin oppii vääristäkin yrityksistä - niistä ei saakaan palkkiota eli ei kannata tehdä 

HSKH agility, 1. kerta

Tänään aloitettiin agiliitely HSKH:n ryhmätreeneissä. Kesäisin treenit pidetään ulkokentällä ja tämä oli meille samalla myös ihan ensimmäinen treenikerta ulkona.

Alku ei vaikuttanut lupaavalta: töissä meni yli, jolloin ehdin kotiin suunniteltua myöhemmin. Sitten meidän uhmaiäkäinen Luukas-poika löysi itsestään kiukutteluvaihteen. No, siinä meni sitten oma aikansa saada pikkumies leppymään. Sitten äkkiä tavarat kasaan ja nokka kohti Ojankoa koirien ja poikien kera. Erno oli luvannut vahdinvaihdon klo 18, jolloin treenimme piti alkaa.
Kun pääsimme Ojankoon, ja lähdin käyttämään Tessaa vielä viimeisillä pisuilla, kävi ilmi, että Tessalla onkin ripuli. Juotin sitä heti jo valmiiksi ja pistin Tessan odottelemaan autoon.

Sää oli sentään mitä mahtavin: puolipilvinen, n. 21C.

Sain rauhoitettua itseni radan rakennuksen ja rokotustodistusten tarkistuksen aikana ja kun oma vuoro osui kohdalle, niin oli jo ihan hyvät lähtökohdat treenille.

Ekan kerran pointti oli katsoa jokainen koirakko yksitellen, mitä osataan ja missä kaivataan vielä vahvistusta. Tessa aloitti aika räväkästi. Vauhtia oli liikaa, ja hyvä ettei puomilta tippunut. Jos mulla olis ollut nopeemmat jalat ja ohjaus oikea-aikaista, olisimme saaneet aika hyvän radan. Nyt rata meni ihan roiskimiseksi. Tessalla oli myös selkeitä keskittymisvaikeuksia. Viereisillä radoilla pallot lentelivät, koirat räksyttivät jne. Tuoksuja tuli nenää sieltä sun täältä. Tuli tehtyä myös Tessan ensimmäinen lentokeinu... Mutta Tessa irtosi tosi kivasti esteille, kontakteille ja putkiin, eli olosuhteisiin nähden ihan ok suoritus! :)

Lopuksi teimme vielä treenikavereiden kanssa jäähdyttelylenkin Ojangon metsissä. Tessa tietysti löysi siskonsa kanssa sen kaikkein paskimman mutaojan, jossa sankoin joukoin sitten rypesivät kaikki..

NOME-leiri Lautsiassa

Viikonloppu vierähti Lautsian lomakeskuksessa NOME-leirin merkeissä. Labradorikerhon järjestämä leiri oli tehokas paketti nomen alkeita kauniissa järvimaisemassa.

Lähdimme leireilemään Pihkan ja Sannan kanssa ja olimme ajatelleet laittavamme koirat n. 100cm korkeaan aitaukseen. Siskot saivat aitauksesta oivan pienen kaksion itselleen, jonne mahtui kivasti molempien pedit. Suunnitelmat muuttuivat lauantai-aamuna, kun Tessa oli päättänyt hypätä pois aitauksestaan. Aikamoinen hyppyrotta minulla, ei voisi parempaa aksakoiraa toivoa ;)

Siskosten aitaus, jonka yli Tessa hyppäsi.

Pääsimme kivaan treeniporukkaan, jossa sai myös nauraa, niin omille kuin muidenkin virheille. Vihdoinkin myös löytyi kouluttaja, joka otti kantaa Tessan kuumumiseen. Tessa saikin muilta ryhmäläisiltä lempinimekseen "kuumakalle". Saimme kasan hyödyllisiä vinkkejä malttiin ja kuuman koiran treenaamiseen. Osaa kerkesimme kokeilemaankin ja nyt vinkit tuntuivat myös tepsivän.

Siskoilla itsellään taisi olla aika kiva viikonloppu hengenheimolaisen kanssa. Ne uivat aina kun vettä näkivät (mätäojissa, peltolammikossa ja jäähileisessä järvessä). Sisko myös ymmärsi vaanimisleikin perimmäisen tarkoituksen ja takaa-ajoleikin ihanuuden! :D

Taisimme saada myös muutaman mulkaisun suuntaamme, kun toisille leiriläisille alkoi valjeta, kenen koirat siellä huoneessa nro 11 asustivat... HUPS! Mutta olihan se siskoille tosi pelottavaa olla ekaa kertaa leirikoulussa ja vielä yksin omassa huoneessa! Oli vähintäänkin tarpeellista ilmoittaa haukulla huoneen oven ohi kulkevista vieraista, pelottavista ja tuntemattomista kaksi- ja nelijalkaisista leiriläisistä.

Tässä vielä kuvia viimeiseltä peltolenkiltä:

Pihka (vas.) ja Tessa

Pihka (vas.) ja Tessa

Pihka

Tessa

Tähti on syntynyt!

Siskoni on elänyt jännittäviä aikoja. Hän on odotellut Ansa-koiran pentujen syntymää ja arvoituksellista sukupuolijakaumaa. Pennut syntyivät juuri äsken, ja nyt näyttäisi siltä, että sieltä yksi narttupentu riittäisi siskoni harrastuskaveriksi. Jei! :D

Agilitya taas vaihteeks! :)

JEEEE!!!!! Nyt pitää tuulettaa täälläkin, sillä me saatiin Tessukan kanssa ryhmäpaikka HSKH:lta kesäkaudeksi. :DDD

Aloitan pitämään täällä blogissa myös kunnon treenipäiväkirjaa näistä HSKH:n treeneistä, tavoitteena ois starttailla syksyn pimeydessä ekoissa virallisissa kisoissa. Kesä on episten aikaa vielä. :)

Ja olemme suunnistamassa myös Ylöjärvelle Agirotuun, joukkueessamme kisaa myös Tessan sisko Pihka, sekä labradorinnoutajat Blondi ja Zazu.

UMN:n taipparikurssin maastotreenit osa 3.

Kolmansien maastotreenien aiheena oli haku. Tarkoitus oli treenata hakua dameilla. Ensi tehtiin "valmisteleva" harjoitus, jossa seisoimme yhteisenä rintamana n. parin metrin välein hakuruudun reunalla. Lähdimme edelleen yhteisenä rintamana koirien ja damin kanssa etenemään ruutuun, noin 25 metrin syvyyteen. Sitten heitettiin muistinoudon tapainen heitto (kaikki heittivät samaan aikaan, niin että jokaisen koira periaatteessa näki jokaisen heiton) ja palattiin takaisiin ruudun reunalle.
Tämän jälkeen jokaisen piti vuorollaan lähettää koira hakuruutu-käskyllä ("etsi") hakemaan omaa damia. Ehkä oli hieman ajattelematon harjoitus, koska ne koirat, jotka osasivat hakua, lähtivät myös tekemään sitä. Myös meidän Tessa, joka lähti kauimmaiselle kaverin damille. Tämän tehtävän tarkoitus ei oikein selvinnyt, kun kouluttajan mukaan oli vielä tarkoitus tällä tapaa estää damin vaihtaminen??

Samoin on kyseenalaista, miksi koiraa pitää joka kerta pillittää luokse, kun se on saavuttanut damin? Eikö noudon perusolemukseen kuulu ajatus siitä, että kun koira on saanut jotain suuhunsa, se palauttaa sen samantien ohjaajalleen, ol itilanne mikä hyvänsä?

Paljon epäloogisuuksia ja kysymyksiä...

Varsinaista hakuruutua otettiin myös, ja Tessa irtosi ihan kivasti ihan hakuruudun takaosaan asti. Ei valittamista! Haku on selvästi Tessan vahvuuksia. :)

UMN:n taipparikurssin maastotreenit, osa 2.

Tänään olimme taipparikurssin toisissa maastotreeneissä. Edelliskerran turhautuneisuus kummitteli takaraivossa, mutta hymyssä suin mentiin kuitenkin.

Treenit alkoivat kivasti. Turha pingottaminen oli tiessään ja aluksi otettiin pari ihan järkevää luoksetuloharjoitusta niin, että muut koirat seisoivat rivissä vieressä samalla kun yksi koira suoritti luoksetuloa. Oma koira myös jätettiin paikallaoloon. Tämä oli myös hyvää treeniä meille. Tehtiin myös yksi harjoitus, jossa koira jätettiin odottamaan ja itse mentiin piiloon. Siinä en sitten enää muistanutkaan, että juuri tämä minun näköpiiristä häviäminen on Tessalle kaikkein pahin mahdollinen asia, jota olemme Jirka Vierimaan kanssa työstäneet jo pitkään. No eihän se onnistunut, vaan Tessa lähti luokse saman tien kun katosin näkyvistä..

Sitten harjoiteltiin 1-markkeerauksia ja muistinoutoja, sekä yritettiin ns. 2-markkeerausta, mutta sen toteutustapa jäi 1-markkeerauksen ja muistinoudon yhdistelmälle.

Tessa veti hyvin noita ykkösiä ja muistinoutoja, mutta yhdistelmässä meni pieni ruskea jo pikkaisen sekaisin, ja kävi dami suussa tsekkaamassa 1-markkeerausmestan vielä kertaalleen, varmuuden vuoksi. Dami tuli kuitenkin takaisin, se riittää meille tässä vaiheessa vielä.

Kurssista sai tällä kerralla jo paljon positiivisemman kuvan. Aika monesti tuli tunne, että olemme nome-alo-kurssilla, emmekkä taipparikurssilla. Meitä se ei haittaa, kun osaamme ja tiedämme taippaitehtävät, mutta vasta-alkaja olisi jo aivan sekaisin TAI ainakin saa väärän käsityksen kokeen kulusta. Ensi kerralla onkin sitten hakuruutu :)

Raakaruokinta, muodikas 2000-luvun ruokintailmiö

Aikoja sitten koiria ruukattiin syöttämään ruuantähteillä. Sitten tulivat kuivamuonat, nuo täydelliset, tasapainotetut nappulat, joista koirat saivat kaikki tarvitsemansa ravintoaineet oikeassa suhteessa. Sitten tulivat ihottumat, korvakierteet, kutina. Onneksi joku keksi, että koirathan ovat susia ja sudet syövät kyllä jotain aivan muuta kuin kuivamuonaa. Keksittiin BARF (bones and raw food). Barf-ruokavalion mittasuhteet saivat alkunsa kokonaisesta saaliseläimestä. Kuinka paljon yhdessä ruhossa on luuta, lihaa, sisäelimiä ja vähän saaliseläimen mahalaukussa levännyttä kuituakin. Mietitäänpä vielä: meidän labradorinnoutajat eivät näytä, eivätkä käyttäydy kuin sudet. Ne ovat kesyjä, luppakorvaisia noutajia, eivät saalistajia. Voidaanko siis ajatella, että ne söisivät tismalleen kuin sudet? Minusta ei.

Mainostin aikaisemmassa kirjoituksessani raakaruokintaa, ja edelleenkin liputan sen puolesta. Luiden, lihan, sisäelimien ja kasvisten osuuksiin on minusta kuitenkin paneuduttava pintaa syvemmälle. Myös vitamiinien, erityisesti D-vitamiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota. Hiilihydraatteja koira ei tarvitse, lukuunottamatta tiinettä ja imettävää narttua, mutta kuitua jonkinverran kylläkin. Huomioon otettavia asioita ovat myös raa'asta broilerista mahdollisesti tarttuva salmonella ja pienet lapset.

Aloitin joulukuussa raakaruokinnan molemmille koirille luu/liha-suhteella 70/30. Tästä tultiin aika nopeasti alaspäin 60/40 tasolle ummetuksen vuoksi. Erityisesti Taikalla (9v.) oli vaikeuksia sulattaa näin suurta luumäärää. Enkä sinänsä ihmettele, onhan toinen syönyt kuivamuonaa 9 vuotta elämästään. Taikan elimistö on todennäköisesti jollain tapaa tottunut kuituipitoiseen ruokaan. Taikan ruokavalio onkin tiputettu tasolle 45/55. Lisäksi se saa kauraleseitä päivittäin. Molemmat saavat myös merilevää ja öljylisää (Viacutan/Nutrolin tai lohiöljy + kylmäpuristettu rypsiöljy).

Viikoittainen ruokavalio koostuu 6 eri eläimen (nauta, sika, broileri, kalkkuna, ankka, lohi) lihoista/luista. Tällä hetkellä kaikki luut (paitsi ajanvieteluut) annetaan murskattuna hotkimisen takia. Viikottainen ruokavalio sisältää lisäksi maksaa (a- & d-vitamiini), kalaa (d-vitamiini, rasvahapot), kananmunaa (a- & d-vitamiini, kalsium, biotiini, rasvat), kasvismarjamössöä (kuitu, flavonoidit, c-vitamiini, kivennäis- ja hivenaineet), sian selkärankaa (nivelaineet) ja naudan mahaa (ruuansulatusentsyymit, kuitu).

Hygieniasta huolehditaan sulattamalla päivän ateriat koirien omissa ruokakipoissa ja pyyhkimällä mahdolliset roiskeet heti desinfioivalla aineella. Kädet pestään heti ruokien käsittelyn jälkeen.

D-vitamiini on ihmisten puolella kuuma puheenaihe. Epäselvää on, miksi koirat kehittävät luuston kehityshäiriöitä niin helposti, ja onko kalsium-fosfori-suhteella niin iso merkitys kuin me luulemme. Kehityshäiriöiden syiksi on heitetty myös liiallista proteiinia, rasvaa ja D-vitamiinia. Who knows?

Helsingin Yliopistolla on meneillään suuri ruokintakysely. Käykääpä kaikki kantamassa kortenne kekoon, niin ehkä saamme vielä joskus näihin kysymyksiin vastauksia.

UMN:n taipparikurssin maastotreenit, osa 1.

UMN:n taipparikurssin ensimmäinen maastotreenikerta oli SUURI PETTYMYS! :(

Ensimmäisen kerran aiheena oli perustaidot ja muistinouto. Treenit alkoivat tyyliin: "Tokossa koirat opetetaan seuraamaan makupaloilla, nomessa ilman makupaloja. Täällä harjoittelemme nomen perustaitoja, joten koiria ei palkata makupaloilla."

Ryhmässämme on 7 nuorta, n. yksi vuotiasta noutajaa, ja ensimmäiseksi niitä pitäisi "seuruuttaa" kilometri ilman palkkausta... Mielessäni mietiskelin, että mitä h**vetin väliä sillä nyt on, miten se koira on opetettu seuraamaan, jos se kerran seuraa??
No, mullahan oli treenitaskut täynnä just leivottua "maksapannaria", enkä jättänyt sitä sinne taskun pohjalle mädäntymään, vaan päädyin tekemään Tessan kanssa tuttuja ja lyhyitä makupala-avusteisia seuraustreenipätkiä, perusasentoa ja kaikenlaisia muita temppuja sillä aikaa, kun osa sitten teki työtä käskettyä ja valjasti nuoret noutajansa noutajahihnat korvien takana "kuristusotteeseen" ja seuruuttivat sen kilometrin pätkän.

Tunnin verran se kouluttaja taisi jankata näistä perusasioiden opettelusta ja moneen kertaan tuli toistettua, kuinka koiraa ei saa päästää pomottamaan ja miten ne makupalat eivät sovellu tämän lajin perustaitojen harjoitteluun jne jne..

Lopuksi jokainen teki koiralleen yhden muistinoudon. Se oli Tessalta nappisuoritus (vaikka se on siihenkin nameilla koulutettu.. no, sitä me ei kerrottu kouluttajalle..). Sitten ne treenit oikeestaan päätty siihen.

Ilmassa oli "lievää" ärsyyntymistä. Olinhan sentään ennen treenejä tehnyt aikamoisen työn viedessäni lapsia hoitoon, jotta pääsisin kuulemaan kuinka nomessa ei pidä palkata koiraa ollenkaan.. Kuinka mustavalkoista! Ja jos tätä tekstiä joku tälläisen koulutustyylin omaava henkilö lukee, niin olen kokeillut pakotteita Tessalle muutaman kerran, ja jokakerta olen saanut tehdä valtavan työn voittaakseni koiran luottamuksen takaisin. Epäluottamus ohjaajaa (siis minua) kohtaan heijastuu luoksetuloihin ja palautuksiin. Mieluummin ohjaan koiraa, joka tulee 100% varmasti luokse, ja vielä häntä heiluen hymy huulessa, tai koiraa joka haluaa tulla näyttämään maailman parhaimman saaliin ensimmäiseksi minulle.. No, tästä voisin kirjoittaa kokonaisen romaanin, mutta tämä päättyköön tältä erää tähän.

Koirakoulu Kompassin taipparikurssin maastotreenit

Nyt on emännällä iloinen mieli! Tänään olimme siis Vihdissä, Niemenkylän kartanon metsissä Santtu Narkilahden johdolla harjoittelemassa taippareita varten.

Ryhmässämme oli kaksi pientä ruskeaa labbista (siskokset Tessa ja Pihka), yksi musta labbis ja kaksi flattia. 

Treenit alkoivat kouluttajan alkupuheenvuorolla (kuten taipparitkin alkavat tuomarin alkusanoilla). Tässä siis matkittiin taippareiden sosiaalisen käyttäytymisen osa-aluetta. Santtu kävi puheidensa lopuksi vielä tervehtimässä jokaisen koirakon. Meidän Tessa huolehti taustaäänistä ja kiljui minkä kerkesi. Tässä vaiheessa minua vielä hävetti, kun eihän siitä puheesta meinannut kukaan mitään kuullakaan Tessan kimeä-äänisen haukun takia..

Varsinaiset harjoitukset aloitettiin riistaan tutustumisella ja me saimme Tessan kanssa olla ensimmäisiä. Tessa ei ole riistaa nähnyt koko talvena (lukuunottamatta yhtä raadeltua varista), ja se näkyi koiran käyttäytymisessä. Ensin kokeiltiin helppoa lyhyttä noutoa lokilla -> Tessa syöksyi lokille, mutta jäi sinne ihmettelmään ja närppimään sitä. Sitten heitettiin varis, jota Tessa jo hieman yritti ottaa suuhunsa, muttei sitten kuitenkaan ottanut. Lopuksi kokeiltiin vielä fasaania, jolla kävi sama juttu. Ei nouda.

Tähän Santtu ehdotti, että tehtäsiin kuitenkin neljän variksen hakuruutu, koska Tessa oli hakua syksyllä ehtinyt tekemään onnistuneesti. Ja niinhän se pieni ruskea meidät yllätti: kaikki neljä varista palautuivat käteen asti, ja Santulta saatiinkin kehuja hakutyöskentelystä. :D

Sitten Tessa sai lepotauon sillä aikaa kun muut ryhmäläiset tekivät vastaavat jutut. Tämän jälkeen oli vuorossa kanijälki ja laukaukset. Ensimmäinen laukaus tuli n. 100m päästä, seuraava 50m etäisyydeltä ja viimeinen koiran vierestä. Mitään muuta reaktiota ei koirasta huomannut kuin, että huutokonsertti lakkasi kuin napista painamalla ensimmäisen laukauksen jälkeen. 

Ja sitten oli se jälki, se pahamaineinen viimeinen hylkäävä jälki. Tessalle olen yrittänyt opettaa tuota "jälki" -käskyä talvella sen seuratessa omatoimisesti kaninjälkiä (koska taippareissakin koira joutuu omatoimisesti jäljen selvittämään), ja nyt huomasin että oppia on mennyt perille. Tessa sähelsi kuten aina, kunnes osoitin maahan ja sanoin sille "jälki". Heti alkoi nenä värisemään ja nuuskuttamaan ja sitten se olikin menoa suoraan kanille. Kanin luona tuli taas se sama epäröinti, pillitin luokse jolloin Tessa teki pienen ringin kanin ympäri, sitten pillitin uudestaan... ja sitten se nappasi sen suuhunsa ja tomerasti toi yli hankien ja korkeiden kinosten :D Voi sitä onnen päivää!!

Lopuksi Santtu piti koko ryhmälle vielä "pillisulkeiset". Eli harjoiteltiin pilliin puhaltamista, tekniikkaa jne. Puhuttiin pysäytyskäskyn ja lähihakupillityksen opettamisesta ja niiden eri variaatioista. Santtu näytti vielä Bitterillä tuota lähihakua ja pysätyksen, sekä miten niitä kannattaisi treenata. Ne tekniikat löytyy myös Santun omasta blogista.

Koirakoulu Kompassin taippariluento

Tänään oli vuorossa Koirakoulu Kompassin taipparikurssin aloitusluento. Kouluttajana (ja luennoitsijana) meillä oli Santtu Narkilahti, jonka blogia on tullut jo pari vuotta seurattua.

Luento oli yksityiskohtainen katsaus taipumuskokeeseen, sen kulkuun, yleisimpiin kompastuskiviin ja harjoitteluun. Tosin kauheasti ei mitään uutta tullut opittua. Huomisilla maastotreeneillä on korkeat odotukset, koska oikeastaan niitä varten me tällekin kurssille ilmoittauduimme.

Termari, kumisaappaat ja pilli odottavat jo valmiina, sillä herätys onkin jo kuudelta ;)

Pieni ruskea kuorsaa autuaan tietämättömänä huomisesta. Tänään on Tessan kanssa treenattu tokoa varten perusasentoa, joka näyttää nyt hyvältä. Nameina oli itsetehtyä maksapannaria! :)

Taippareihin valmistautumista + muuta päivitystä

Pääsiäisenä startataan taippareihin valmistautuminen oikein urakalla. Ilmoitin Tessan sekä Santtu Narkilahden, että UMN:n taipparikoulutuksiin muistia virkistämään. Toiveena ois oppia jotain nomeakin varten.

Sunnuntaina Santtu pitää meille luennon Koirakoulu Kompassin tiloissa ja maanantai-aamuna, kellojen siirron jälkeen, hurautamme Vihdin metsiin koko aamupäiväksi. Sitten koulutukset jatkuukin heti keskiviikkona UMN:n puolesta ja jatkuvat neljänä viikkona peräkkäin. Sitten uskon meidän olevan valmiita kokeeseen. Sekin täytyisi siis vielä buukata kalentereihin..

Olemme myös hakeneet treenipaikkaa HSKH:lta, sitä täytyy vielä kuukauden päivät jännittään. Suunnitelmissa olisi myös pyörähtää BAT:n jäsenkatselmuksessa, sinne kun ei meitä puolisen vuotta sitten huolittu...vielä. ;) IHAH rakennuttaa kuulemma myös omaa sisähallia itseasiassa aivan tähän naapuriin, eli ei sekään seura täysin poissuljettu vaihtoehto ole...

Nottei kesä menisi ihan loikoillessa, olen päättänyt uhmata kohtaloani ja ilmoittaa Tessukan myös MEJÄ-kokeeseen, ihan tuosta noin vain. Vaikka tittelit eivät periydykään isältä tyttärelle (ainakaan automaattisesti) niin kyllä tuosta näkee, että siinä on selkeesti jäljestäjän vikaa.

Siskon luona

Tänään oltiin Tessan siskon luona agilitytoimikunnan kokousta pitämässä ja kyllä oli onnen päivä koirille! Saivat keskenään temmeltää koko 4h mukavan kevyessä pakkassäässä. Tässä kuvia päivän riemuista.

UMN:n taipparikurssin tasotesti

Eilen oli vuorossa UMN:n järjestämän taipparikurssin tasokoe. Meitä on 98 koirakkoa tänä vuonna kurssilla, joten tasotesti ja sen mukaan tehtävät tasoryhmät kuulostavat hyvältä. Tasokoe järjestettiin Talin huipun koirakentällä. Tessan juoksu sotki järjestystä sen verran, että jouduttiin odottelemaan aika kauankin ennen omaa suoritusta. Tessa käytti odotteluajan vimmatusti haukkuen, mietiskelin jo mielessä koko nome-harrastuksen hautaamista..

Pääsimme suoritusvuoroon tttoiseksiviimeisinä, jolloin koirakentän varausaika oli juuri loppumaisillaan, saimme siis näyttää osaamisemme kentän ulkopuolella. Tasotesti alkoi luoksetulolla. Koira jätettiin odottamaan ja käveltiin n. 10m koirasta poispäin, käännyttiin ja kutsuttiin koiraa. Tessa tuli heti ensimmäisestä kutsusta suoraviivaisesti ja pysähtyi nätisti eteeni seisomaan (näin ollaan harjoiteltu).
Toinen osuus oli damin nouto niin sanottuna 1-markkeerauksena. Tessa huomioi siivekkeellisen damin ja markkeerasi sen hyvin. Ja lähti luvan saatuaan noutoon. Hieno ylösotto, jonka jälkeen suoraviivainen palautus! Palautus tuli jalkojen juureen maahan, mikä vähän harmitti, koska olen yrittänyt tätä huonoa tapaa kitkeä pois.
Lopputuloksena hyvä suoritus, arvioitsija piirsi vielä hymynaaman arviointilomakkeellemme, kun oli hänen mielestään niin hieno suoritus :)

Luonnollista ruokaa, tottakai!

Kuten jo marraskuussa mainitsin, siirsin Tessan ja Taikan raakaruokinnalle erinäköisten ihottumien, korvien töhnimisen, anaalirauhastulehdusten, silmien vuotamisen ja turkin hilseilyn takia.
Siirron tein kertalaakista, välissä pidin päivän mittaisen paaston. Kummallekaan koiralle ei tullut minkäänlaisia vatsavaivoja siirtymisen aikana.
Nyt koirat ovat syöneet yksinomaan raakaa ruokaa noin kolme kuukautta, ja kaikki yllä luetellut vaivat ovat kadonneet! Turkeista on tullut niin kiiltäviä, että ohikulkijoiden ihastelun lisäksi sitä joutuu ihmettelemään ihan itsekin aika ajoin.
Ihan tuosta noin vain en tähän hommaan ryhtynyt, vaan ennen siirtoa käytin tunnin jos toisenkin erinäköisiä barffi-kirjoja ja Muschin sivuja lukien. Kun jaksaa alussa nähdä perehtymisen vaivan ja jaksaa suunnitella viikkotasolla ruokintaohjelman, niin lopputulosesta ei voi tulla huono :)
Minulla oli ruokintaohjelmaa laatiessa muutama kriteeri joiden piti täyttyä: A- ja D-vitamiinien saanti piti pystyä laskemaan ja niiden tarve turvaamaan, kalkin ja fosforin tasapainotus, omega-3 ja -6 rasvahappojen sisältyminen säännölliseen ruokavalioon, luontaisista lähteistä saatavat glukosamiini ja kondroitiini. Tämän lisäksi on tietysti paljon muitakin mineraali- ja kivennäisaineita, joiden sisältyminen ruokavalioon täytyy alussa tarkistaa. Kuulostaa vaikealta ja aikaa vievältä. Sitä se aluksi onkin, mutta kun kerran saat koottua "täydellisen" viikko-ohjelman, ei sinun tarvitse muuta kuin noudattaa sitä.

Laitan tänne tarkempia saantisuosituksia, esimerkki viikko-ohjelman ym. myöhemmin.  :)

Keppejä vaille kisavalmiit!!

Eipä tännekään ole pitkään aikaan mitään kirjoitettu. Johtuu ehkä siitä, että on taas ollut sellaista matalalentoa agin suhteen. Tessa on siitä erikoinen koira, että sen kehitys ei suinkaan tapahdu pikku hiljaa, vaan se junnaa ja junnaa paikallaan, ja ulkopuolisesta (ja usein minustakin) näyttää siltä, ettei se opi mitään. Sitten yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, se osaa jo?? Kuten muutama viikko sitten, Tessa hyökkäsi agitreeneissä suoraan puomille, juoksi sen läpi ja pysähtyi kuin oppikirjasta kontaktille 2o2o kuin kysyäkseen: "Tätäkö olet minulle yrittänyt opettaa, näinhän se menee?"
Toinen suuri edistysaskel on ollut radanluku ja estehakuisuus, jotka ovat takunneet. Se on rajoittanut meidän ratatreeniä, mutta nyt Tessa on kehittynyt siinäkin. Tänään tehtiin Anne Saviojan 1-luokan agirata tuosta noin vain (kepit ohitettiin), eikä ollut vaikeuksia irtoamisessa, eikä estehakuisuudessa. Radalla joutui tekemään kuitenkin pakkovalssin, takaaleikkauksen ja persjätön. Takaaleikkausta meidän pitää treenata selkeästi enemmän, se huomattiin.

Keppitreenit on myös aloitettu Viikin pelloilla. Hiihtäjät on muutamia kertoja pysähtyneet hieromaan silmiään ladulla.. ;) Omalla takapihalla on 2x2 kepit sisääntulo-oipetusta varten. Se treeni aloitetaan ensi viikolla.

Tessan kauan odotetut viralliset lausunnot saapuivat

Nyt Tessa on sitten virallisesti parasta A-luokkaa ;) Lonkat, kyynärät, silmät, polvet ja selkä on tarkastettu ja kaikki on priimaa tavaraa. Mikä helpotuksen tunne!

Tämä tietää agilityssa hyppykorkeuden nostoa, A-esteharjoituksia, keinua ja keppejä. Niitä kaikkia nyt täysillä treenaamaan, jotta kesällä olemme iskussa, kun 18kk ikä täyttyy.