HSKH agility, 2. kerta

Lyhyt päivitys jälkikäteen. Sää oli todella kuuma, ja rimat pidettiin 35-45cm. Tehtiin ihan ok rataa kepeille asti, jotka ohitimme ja siinä tuli aina sen verta pitkä välijuoksu, että katsoin parhaaksi katkaista ja ottaa kepeiltä uusi lähtö.

Keppien jälkeen vaikea kohta oli saada Tessa takaaleikkaamaan putkeen nro 13. Ekalla kerralla Tessa meni sinne tosi jees, mutta sitten kun kohtaa alettiin hinkkaamaan (ihan turhaa, olis pitänyt jättää onnistuneeseen suoritukseen..) niin Tessa teki sen taas, mitä se aina tekee kun minun ohjaus on epävarma, eli Tessapa ei sitten mennyt putkeen enää ei mitenkään päin. 

Näissä tilanteissa pitäisi itse muistaa kolmen kerran sääntö, eli jos kaksi kertaa menee pieleen niin kolmatta ei saa tulla ja tehtävää pitäis helpottaa. 

Tessa on ohjauksista niin herkkä, että antaa kyllä palautetta samointein. Lähtee vaikka kurkistelemaan naapurin radalle, jos ei muuta keksi. Noh, oma vikahan se on, jos ei osaa. Pitää lisätä kuivaharjoittelua roimasti!!

Sitä saa, mitä vahvistaa - Heiluvan Hännän koulutusluennolla

Eilen istuskelin muutaman tunnin kuuntelemassa eläintenkouluttaja, ongelmakoirakouluttaja Miira Rauhamäen (Heiluva Häntä) Koulutuksen perusteet luentoa.

Luennon alussa mainostettiin muutamia kirjoja, joita jo omastakin kirjahyllystä löytyi: Tuire Kaimion Pennun kasvatus ja Koirien käyttäytyminen sekä Tommy Wirenin Onnistu koirasi koulutuksessa.

Heiluva Häntä kouluttaa koiria positiiviseen vahvistamiseen ja operanttiin ehdollistamiseen perustuvalla metodilla, jossa ei-toivottu käytös jätetään huomiotta ja ennalta ehkäistään ympäristöä ja harjoitustilanteita kontrolloimalla. Lue lisää täältä!

Taika ja Tessa on molemmat koulutettu alusta alkaen näin hyvin tuloksin, joten itse kyllä lämpimästi suosittelen! Itselle ei kauheasti tullut uutta tietoa, mutta oma näkemys koirien kouluttamisesta positiivisin menetelmin vahvistui ja pääsin kysymään muutamia tarkennuksia omien koirien koulutukseen liittyen.

Eläin oppii kaiken aikaa 24/7 yrityksen jaerehdyksen kautta, ei siis pelkästään silloin, kun itse päätämme, että nyt tehdään pienet treenit. Eläin myös käyttäytyy koko ajan kaikissa tilanteissa niin kuin se kokee itselleen kannattavimmaksi.

Ideaalinen oppimistilanne suunnitellaan huolellisesti etukäteen, mietitään eläimen käytöstä edeltävät tapahtumat (esim. häiriöiden karsinta sermein) ja mietitään käytös jota halutaan vahvistaa (ihminen TAI ympäristö vahvistaa).

"Training bubble", jossa koira on koko ajan joko treenissä, kuljetuksen alaisena fyysisesti kiinni ohjaajassa tai odotuspaikassa. Tällä ehkäistään esim. maan haistelua, toisten tuijottelua, hihnakiskomista tai haukkumisen vahvistumista.

Luennolla puhuttiin myös "johtajuudesta": Eläimelle hyvä kouluttaja/johtaja luo turvallisuuden tunteen luottamuksella, johdonmukaisuudella, tuntemalla koulutuksen perusteet, olemalla kannustava/palkitseva, ei käytä väkivaltaa, on rauhallisen itsevarma, antaa rakkautta ja luo rajoja, opettelee koirien elekielen. Hyvä kouluttaja/johtaja myös huolehtii 5 perustarpeesta: oikeudesta olla kärsimättä janoa tai nälkää, oikeudesta miellyttävään elämään, vapaudesta elää ilman tarpeetonta kipua, loukkaantumisia ja sairauksia ja vapaudesta elää ilman pelkoa ja stressiä.

Hyvä "johtaja" on resurssien portinvartija. Hän vahvistaa toivomansa käytöksensä palkitsemalla, muokkaa ympäristöä ja käyttää palkkioina sellaisia asioita, mitä eläin itse haluaa. Hyvä johtaja ehkäisee ei-toivotut asiat niin hyvin kuin mahdollista suunnittelemalla ja muokkaamalla ympäristöä (liina, aitaus, sermi, koiraportti..). Hyvä johtaja kouluttaa eri tilanteisiin tietyt peruskäytökset kannattavaksi: lähellä pysyminen, luoksetulo, ohittaminen, luopuminen, odottaminen ja kohdentaminen.

Koiralla ei myöskään ole luonnollista tarvetta saada ruokaansa ruokakupista, vaan ruoka voidaan käyttää palkkiona ja antaa kädestä, maahan piilotettuna jne..

Koulutustehtävät kannattaa pilkkoa osiksi ja opettaa vaihe vaiheelta. Kun eläin osaa tehtävän häiriöttömässä tilassa, treenataan lisää satoja kertoja erilaisten häiriöiden alaisena pienistä häiriöistä aloittaen.

Miksi ei rankaisupainotteisesti? 

• Rangaistuksen vaikutukset voivat olla arvaamattomia
• Rangaistus ei opeta, kuinka eläimen tulisi käyttäytyä
• Rangaistuksella puututaan oireeseen, ei syyhyn
• Sama ei-toivottu käytös voi palata takaisin myöhemmin tai eläin oppii uuden oireen
• Hidastaa uuden oppimista - aloitekyvyttömyys!
• Eläin voi mieltää negatiivisen mielikuvan kouluttajaansa / tilanteeseen / treenaamiseen tai mihin tahansa mitä se näkee tai kokee rankaisuhetkellä (esim. lapseen, ohi ajavaan polkupyörään..)

Sitä saat, mitä vahvistat

• Vahvista haluamaasi käytöstä palkkioilla, muistaen ajoitus
• Sammuta ei-toivotut jättämällä palkitsematta
• Yritä uudestaan
• Jos kolme kertaa väärin, mieti palkkio, ajoitus, vahvistetiheys, terveys, kriteeri eli SORMET...
• Eläin oppii vääristäkin yrityksistä - niistä ei saakaan palkkiota eli ei kannata tehdä 

HSKH agility, 1. kerta

Tänään aloitettiin agiliitely HSKH:n ryhmätreeneissä. Kesäisin treenit pidetään ulkokentällä ja tämä oli meille samalla myös ihan ensimmäinen treenikerta ulkona.

Alku ei vaikuttanut lupaavalta: töissä meni yli, jolloin ehdin kotiin suunniteltua myöhemmin. Sitten meidän uhmaiäkäinen Luukas-poika löysi itsestään kiukutteluvaihteen. No, siinä meni sitten oma aikansa saada pikkumies leppymään. Sitten äkkiä tavarat kasaan ja nokka kohti Ojankoa koirien ja poikien kera. Erno oli luvannut vahdinvaihdon klo 18, jolloin treenimme piti alkaa.
Kun pääsimme Ojankoon, ja lähdin käyttämään Tessaa vielä viimeisillä pisuilla, kävi ilmi, että Tessalla onkin ripuli. Juotin sitä heti jo valmiiksi ja pistin Tessan odottelemaan autoon.

Sää oli sentään mitä mahtavin: puolipilvinen, n. 21C.

Sain rauhoitettua itseni radan rakennuksen ja rokotustodistusten tarkistuksen aikana ja kun oma vuoro osui kohdalle, niin oli jo ihan hyvät lähtökohdat treenille.

Ekan kerran pointti oli katsoa jokainen koirakko yksitellen, mitä osataan ja missä kaivataan vielä vahvistusta. Tessa aloitti aika räväkästi. Vauhtia oli liikaa, ja hyvä ettei puomilta tippunut. Jos mulla olis ollut nopeemmat jalat ja ohjaus oikea-aikaista, olisimme saaneet aika hyvän radan. Nyt rata meni ihan roiskimiseksi. Tessalla oli myös selkeitä keskittymisvaikeuksia. Viereisillä radoilla pallot lentelivät, koirat räksyttivät jne. Tuoksuja tuli nenää sieltä sun täältä. Tuli tehtyä myös Tessan ensimmäinen lentokeinu... Mutta Tessa irtosi tosi kivasti esteille, kontakteille ja putkiin, eli olosuhteisiin nähden ihan ok suoritus! :)

Lopuksi teimme vielä treenikavereiden kanssa jäähdyttelylenkin Ojangon metsissä. Tessa tietysti löysi siskonsa kanssa sen kaikkein paskimman mutaojan, jossa sankoin joukoin sitten rypesivät kaikki..

NOME-leiri Lautsiassa

Viikonloppu vierähti Lautsian lomakeskuksessa NOME-leirin merkeissä. Labradorikerhon järjestämä leiri oli tehokas paketti nomen alkeita kauniissa järvimaisemassa.

Lähdimme leireilemään Pihkan ja Sannan kanssa ja olimme ajatelleet laittavamme koirat n. 100cm korkeaan aitaukseen. Siskot saivat aitauksesta oivan pienen kaksion itselleen, jonne mahtui kivasti molempien pedit. Suunnitelmat muuttuivat lauantai-aamuna, kun Tessa oli päättänyt hypätä pois aitauksestaan. Aikamoinen hyppyrotta minulla, ei voisi parempaa aksakoiraa toivoa ;)

Siskosten aitaus, jonka yli Tessa hyppäsi.

Pääsimme kivaan treeniporukkaan, jossa sai myös nauraa, niin omille kuin muidenkin virheille. Vihdoinkin myös löytyi kouluttaja, joka otti kantaa Tessan kuumumiseen. Tessa saikin muilta ryhmäläisiltä lempinimekseen "kuumakalle". Saimme kasan hyödyllisiä vinkkejä malttiin ja kuuman koiran treenaamiseen. Osaa kerkesimme kokeilemaankin ja nyt vinkit tuntuivat myös tepsivän.

Siskoilla itsellään taisi olla aika kiva viikonloppu hengenheimolaisen kanssa. Ne uivat aina kun vettä näkivät (mätäojissa, peltolammikossa ja jäähileisessä järvessä). Sisko myös ymmärsi vaanimisleikin perimmäisen tarkoituksen ja takaa-ajoleikin ihanuuden! :D

Taisimme saada myös muutaman mulkaisun suuntaamme, kun toisille leiriläisille alkoi valjeta, kenen koirat siellä huoneessa nro 11 asustivat... HUPS! Mutta olihan se siskoille tosi pelottavaa olla ekaa kertaa leirikoulussa ja vielä yksin omassa huoneessa! Oli vähintäänkin tarpeellista ilmoittaa haukulla huoneen oven ohi kulkevista vieraista, pelottavista ja tuntemattomista kaksi- ja nelijalkaisista leiriläisistä.

Tässä vielä kuvia viimeiseltä peltolenkiltä:

Pihka (vas.) ja Tessa

Pihka (vas.) ja Tessa

Pihka

Tessa