Koiramessut 2016

Tällä kertaa vietimme Koiramessu-viikonlopun vähän erilaisissa tunnelmissa, kun olin ilmoittanut ensimmäistä kertaa elämässäni oman koiran näyttelyyn mukaan. Aikaisemmat vuodet ovat menneet useimmiten talkoillessa tai Tessan kanssa erilaisissa näytöksissä esiintymässä, mutta nyt olin tosiaan Ruun ilmoittanut ihan leikkimielellä näyttelyyn mukaan.

Ruu sai seuraavat arvostelut:

Helsinki Puppy Show, lauantai 10.12.2016
Tuomarina Irina Poletaeva
"Erittäin narttumainen. Riittävä luusto. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ikäisekseen. Oikea hampaisto. SIlmän muoto ja ilme voisivat olla paremmat. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman luisu lantio. Eturinta ja etuliike voisivat olla paremmat. Hyvät takakulmaukset ja kannukset. Erinomainen karva." PEK3

Voittaja Puppy Show, sunnuntai 11.12.2016
Tuomarina Kirsti Louhi
"Hyväntyppinen narttu, jonka kokonaisuus vielä kovin kapea. Hyvät pään sivulinjat. Hyvä purenta. Säkä voisi olla näkyvämpi. Voisi olla kulmautunut paremmin molemmista päistä. Rintakehän tulee vielä täyttyä. Etuliike vallatonta. Tasapainoinen luonne." PEK3

Repoketun Tähtitaivas "Ruu" Puppy Showssa 11.12.2016

Ruu käyttäytyi todella hienosti koko messujen ajan, jaksoi seikkailla shoppaillen ja maistellen uusia herkkuja. Kotiin viemiseksi lastattiin useampi laatikollinen Maukas Intoa, Riistamixiä, Dentastixejä, paljon uusia leluja, puruluita, katu-uskottava niittipanta ja siihen sopiva nahkainen hihna ja paljon muuta.

Lauantai-iltana kotiin päästyämme Tessa kävi heti innoissaan tutkimassa ostoksiamme, ja totesi yks kantaan, että Dentastixit olivat sitten hänelle. Ehkä siinä oli pientä mustasukkaisuuttakin ilmassa, sillä Tessan reaktio näytti lopulta tältä:










Kaiken kaikkiaan oli kyllä todella mukavat messupäivät, myös Ruun velipoika kävi pyörähtämässä näyttelykehässä, ja käytiin napsimassa myös yhteiskuva parivaljakosta.

Viimeinen palvelus

olet jokaikinen yön ääni

kukkamerestä poimin sut

hyvä ajatus sisällä mun pääni

kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä

silloin kun on vaikeaa

hullummaksi olisin tullut vielä

jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa

jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos

kun olit totta hetken

nyt mun täytyy tästä jatkaa

vierelläni teet loppuretken

vaikka se olis kuvitelmaa

- Kaija Koo: Jos sua ei ois ollut

Tänään jouduimme vaikean päätöksen eteen: Taikan elämässä alkoi olla enemmän huonoja kuin hyviä päiviä. Oli kurjaa katsoa kun pää olisi halunnut mennä pallojen ja hajujen perässä, mutta kroppa ei pysynyt enää mukana. Elämän sisältönä alkoi olla pelkästään lepo ja ruokailu.

Niinpä oli aika tehdä viimeinen palvelus maailman parhaalle ystävälle. <3

Tilaisuus itsessään oli hyvin kaunis, Taika sai lähteä omassa kodissaan, koko perheen ympäröimänä. 

Taika oli minun ensimmäinen oma koira, jonka otin elämänkumppanikseni 19-vuotiaana heti omaan kotiin muutettuani. Taika on nähnyt pitkän elämänsä aikana kaiken: kaikki suuret ilot ja suuret surut. Yhdessä on kuljettu ainutlaatuinen matka ja paljon on sen aikana opittu ja koettu. 

Taika oli elämäni koira suurella sydämellä! <3

Haluan vielä kiittää erityisesti Taikan viimeisten vuosien hyvästä hoidosta eläinlääkäri Mari Vainionpäätä ja fysioterapeutti Jenni Laaksosta. Teidän ansiosta Taika sai lisää elämäniloa sisältäviä vuosia. Lisäksi haluan antaa isot kiitokset eläinlääkäri Ilona Kareiselle, joka tuli kotiimme antamaan rakkaalle sydänystävälleni niin kauniin eutanasian, ettei parempaa olisi toivonut.
Kiitos <3

Lauma kasvaa!

Laumamme on saanut uuden jäsenen, pienen beussi-tytön, Rähinä-Ruun!

Ruusta on tarkoitus kasvattaa Leeville vetojuhta canicrossiin ja minulle seuraava kisakaveri vepeen. Pk-puolellekin yritämme aloittelijoina parhaan kykyjemme mukaan. Katsotaan mihin rahkeet yltävät, ainakin tytöstä löytyy nimensä veroisesti potkua, vain taivas näyttää olevan rajana. :)

Ruusta lisää tytön omilla sivuilla: http://ikermanin.blogspot.fi/p/ruu.html

Agilityn kisakauden korkkaus ja lisää saikkua :(

Käytiin Tessan kanssa korkkaamassa tämän vuoden agilityt, joista ei luva-nollaa vieläkään onnistuttu haalimaan. Palkintopallilla käytiin kertaalleen koreilemassa BAT:n Maaliskisoissa, jossa Anne Tammiksalun hyppyradalta ei montaa tulosta tullut. Nolla oli lähellä, mutta ylimääräinen pyörähdys ennen keppejä tuomittiin kielloksi, joten vitonen siitäkin. Sitäkin ylpeämpi olin vauhdista, sillä ihanneaika oli 1-luokalle aika hurja: 3,7 m/s. Tessa suoritti radan ylimääräisen pyörähdyksen ja hitaiden keppien kera etenemällä 3,77 m/s ja nappasi siis sen radan hopea sijan.

Seuraavat kisat Purinalla olikin suoranainen katastrofi, mikään ei sujunut, Tessa oli erittäin outo käytökseltään ja siitä sitten koiraa tutkimalla löytyikin todennäköinen syy oireilulle: hammas-murtuma, ja pulpa näkyvillä. Mikä epäonni, mutta ei auttanut kuin mennä Anidentiin hammasta näyttämään, jossa todettiin että ainoa vaihtoehto on leikata koko hammas pois, sillä se oli ikenen alapuolelle vielä lisäksi lohjennut pitkittäissuuntaan. Eli nyt sitten taas doping-karenssissa. Plääh.

Mutta jotain positiivista tässäkin: vepe-kausi kolkuttelee jo kuukauden päästä, joten ehdimme nyt hoitaa hampaan pois alta, lisäksi korvat on kutissut ja ihottumaa ilmestynyt jonkin verran lisää, joten tässä on oiva tauko huoltaa myös iho ja korvat kuntoon. Sitten pääsemmekin entistä ehompana vepen pariin, toivottavasti ainakin.

Tessa sairastuvalla :(

Noniin, juuri kun pääsimme hurraamaan ja ilmoittautumaan agilitykilpailuihin, niin Tessa loukkasi oikean takajalkansa. Itse tapaturmalla ei ole silminnäkijöitä, joka hankaloitti vaivan paikantamista. Ensi alkuun vaikutti siltä, kuin polvi olisi jollain tapaa vahingoittanut, sillä käsikopelolla polven seutu aristi.
Ei muuta kuin lääkäriin näyttämään kipeää koipea. Eläinlääkäri ei kuitenkaan mitään "ortopedistä" ongelmaa koirasta löytänyt, vaan epäili lihasvammaa. Vamman paikka ja laatu jäi kuitenkin epäselväksi.
Odotimme viikon varovaisesti seuraten ja sitten suuntasimme meidän luotto-osteopaatille, Jerry Ketolan vastaanotolle. Koko koira käytiin tarkkaan läpi, ja vaiva löytyi oikean takajalan pohkeesta: pohjelihas revähtänyt! Ja kyllä oli koira kipeä hoitopöydällä, kun lihasta yritettiin manipuloida. Normaalisti Tessa ei juurikaan ole lihasjumien käsittelystä paljoa tuumaillut, mutta nyt koira joikasi melankolista suruvirttä koko käsittelyn ajan. Kyllä taas sydän itki omistajallakin, mutta onneksi vaiva selvisi. Nyt pidetään 3 viikon sairausloma, eli ihan hissukseen rauhallista menoa, ja sitten uusi käsittely.

Toivotaan, että kolmen viikon päästä meillä on entistä ehompi labramoottori.

Taika-mummeli sai samalla myös omat osteopatiansa ja Taikalle kuului hyvää: vanhuksemme oli pysynyt hyvässä kunnossa, eikä ollut juurikaan pahoja jumejakaan tällä kertaa. :)

Hiphei hurraa!!

Voi tätä ilon määrää, kun Kennelliitosta saapui pitkään ja hartaasti odotettua postia.
Tessalle myönnettiin poikkeuslupa, jolla se saa nyt kilpailla kaikissa Kennelliiton alaisissa kilpailuissa. Tämähän siis tarkoittaa sitä, että voimme nyt jatkaa kilpailua agilityssa ja vepessä.

Pienen selvityksen jälkeen kuitenkin kävi ilmi, että VUL:n alaiset vetokoirakilpailut eivät noudata samaa antidoping-säännöstöä Kennelliiton kanssa. Niinpä laitoimme sinnekin anomuksen vetämään, mutta harmiksemme sitä ei myönnetty. :(
Tämä tarkoittaa sitä, että Leevin ja Tessan hienosti alkanut canicross-ura tyssäsi nyt tähän atopian hoitoon.

Tessan käyttämä siklosporiini-hoito on kuitenkin auttanut erinomaisesti, ja tällä hetkellä iho on ehjä ja turkki alkanut uudelleen kasvamaan. Se on hyvä asia. Nyt aloitettiin sitten eläinlääkärin ehdotuksesta varovainen kokeilu, jossa kerran kuukaudessa vähennetään yksi annos viikossa, ja katsotaan pysyykö iho hyvänä ja kutinat poissa. Aika näyttää.

Vetourheilussa siirryttiin talviaikaan!

Tällä viikolla saimme ikioman Kicksparkin koiravarusteilla. Olimme tätä miettineet jo pitkään, koska hiihto ei oikein henkilökohtaisesti kiinnosta.

Tottakai koko perheen piti päästä testaamaan kapistusta, joten ei muuta kuin koira valjaisiin ja menox!

Pikku pätkä ehdittiin napata videolle. Siinä perheen nuorin jäsen vauhdin hurmiossa, ja Tessa tietenkin labramoottorina. :)

Tessalla on atopia

Niinhän siinä eliminaatiodieetissä sitten kävi, ettei mitään ruoka-aineallergiaa löytynyt. Eliminaatio suoritettiin loppujen lopuksi kahteen kertaan sekä RC:n Anallergenic ruualla, että raakaruualla. Kummankaan dieetin aikana ei kutina lakannut, eikä toisaalta lisääntynyt provokaation eli vanhaan ruokavalioon takaisin siirryttäessä. Atopia diagnoosi asetettiin lopulta marraskuussa, kun kaikki muut kutinaa aiheuttavat tekijät oli poissuljettu.

Tällä hetkellä Tessaa hoidetaan siklosporiinilla, ja se näyttää ainakin helpottavan oireita siinä määrin, että se yhdistettynä shampoopesuihin, rasvauksiin ja muihin paikallishoitoihin näyttäisi tehoavan siinä määrin, että voimme alkaa suunnittelemaan kisakentille paluuta!
Tätä ennen tarvitsemme Kennelliitolta poikkeusluvan, sillä antidoping-säännöt estävät kilpailemisen lääkityksen alaisena. Hakemukset poikkeuslupaa varten ovat kuitenkin jo lähteneet Kennelliittoon, eli nyt vain jännityksellä odotamme vastausta sieltä. :)

Koiran atopia lyhyesti

Atopia eli krooninen atooppinen dermatiitti on vahvasti perinnöllinen, tulehduksellinen ja kutiseva ihosairaus. Atopia ilmenee kutinana, ihon raapimisena ja punoituksena. Se on koirien yleisin ihosairaus ja kaikista koirista noin 10-20% on atoopikkoja. 

Tiivistetysti voidaan sanoa, että atopiaa sairastava koira reagoi ihollaan ympäristön allergeeneja vastaan, toisin sanoen koira on allerginen ympäristölleen. Atopia on elinikäinen vaiva, joka ei ole parannettavissa, mutta huolellisella hoidolla sitä pystytään onneksi hallitsemaan. Paikallishoidot ovat tärkeässä asemessa, mutta usein oireiden riittävään hallitsemiseen tarvitaan yhdistelmähoitoa, jossa systeemisillä kortikosteroideilla ja/tai siklosporiinilla pyritään hillitsemään ihon puolustusmekanismeja. Jos allergeeneja on rajattu määrä ja ne saadaan tunnistettua, voidaan kokeilla siedätyshoitoa. Atooppisen koiran hoito vaatiikin koiran koko eliniän kestävää sitoutumista.