VEPE-kausi pulkassa!

Vepe-kausi alkaa pikkuhiljaa päättymään ja on aika kerrata, mitä tänä kautena opimme ja saavutimme ja mitkä ovat ensi kauden tavoitteita.

Tessa teki alkukauden kovasti töitä viennin kanssa. Olimme alkukaudessa pahassa pattitilanteessa, josta ei omin avuin eikä oikein treenikavereidenkaan ideoiden kanssa edetty, joten päätimme kääntyä luottopakkimme, eli Jirka Vierimaan apuun. Jirka antoikin meille todella hyviä treenivinkkejä, joiden avulla saimme vihdoinkin edistystä aikaiseksi tämän liikkeen kanssa.
Heinäkuussa olimme valmiita kokeeseen, ja odotukset ensimmäisestä avoimen luokan ykköstuloksesta oli kovat. Ja niinhän me onnistuimme kokeessa tämän vientiliikkeen kanssa saamaan täydet 25 pistettä, mutta liekö omistajan onnellisuus tästä vaikuttanut seuraavan liikkeen kohdalla, kun vene saapui aivan liian kauas maaliportista.. Siinä lipui meidän ykköstulos suoraan ohi silmien. Ja tämä harmitti tietysti todella paljon, kun tämä ohjattu veneen nouto piti olla meidän varmin liike. Epäonnemme jatkui kun Tessa loukkasi toisen ranteensa mökkireissullaan ja joutui sitten tämän takia pitkälle sairauslomalle, jonka takia Tessan vepe-kausi päättyi jo heinäkuussa tähän AVO2-tulokseen.

Ruu taasen oli Tessan varjossa treenaillut todella vähän, sillä minulla ei Ruulle varsinaisesti omaa treenipaikkaa ollut, vaan se kulki aina autossa mukana ja silloin tällöin kävi pyörähtämässä rannassa tehden pääasiallisesti veneen hakua alkukaudesta. Hypyn veneestä se oli oppinut jo 4kk iässä viime kesänä, joten luotin siihen, että sen se ainakin osaa. Hukkuvaa treenasimme tasan 3 kertaa, ja kaikki kerrat menivät pelkäksi sähläykseksi.
Ruu on luonteeltaan sellainen koira, että se oppii erittäin nopeasti, jos treenitilanne on hyvin suunniteltu ja kaikki liikkuvat palaset on huomioitu. Näin tehden se pääsee onnistumaan heti, ja tallentaa tämän muistiinsa ja palveluskoiratyylisesti suorittaa sen varmoin elein jatkossa.
Päätimme siis treenata hukkuvan kokonaan itse mökillämme, missä ei olisi muita häiriötekijöitä.
Mökillä opetin sen ensin kiertämään kartion maalla, ja tämän jälkeen vein kiertoliikkeen veteen, jolloin Ruu kiersi minut, ja palasi rantaan. Sitten opetimme sen lähestymään veden läiskytystä, josta palkkasimme sitä ruualla, ja lopuksi yhdistimme tämän ensin niin, että minä olin "hukkuvana" ja lopuksi vieraalla ihmisellä. Ja niin se sitten oppi sen.
Vientiliike opetettiin vähän samantyyppisesti, eli ensin harjoittelimme esineen pitoa, sitten veneelle päin suuntautuvaa etenemistä, ja lopuksi yhdistimme nämä.

Ja sitten eräs pähkähullu treenikaverini sai minut ilmoittamaan Ruun soveltuvuuskokeeseen, eihän siellä tarvitse saada kuin 65 pistettä, ja sen jälkeen tietäisi ainakin mitä treenata. No näin tein, ja 15 kuukauden iässä Ruu osallistui vesipelastuksen soveltuvuuskokeeseen, saaden kasaan 97/100 pistettä! Menetykset tulivat yhdestä ylimääräisestä käskystä (apparimme huusi vahingossa tule-tule kaksoiskäskyn) ja esineen viennissä esine putosi veteen, josta tuli -2 pistettä. Ei huono, varsinkaan kun kukaan beauceron ei ole koskaan aikaisemmin suorittanut SOVEa näin nuorena.

Tästä sitten innostuneena päätin ilmoittaa Ruun vielä alokas-luokan kokeisiinkin, kun homma kerran näytti toimivan. Viikko soveltuvuuskokeesta Ruu suoritti alokasluokan pistein 100/100 ja ollen vielä koko kokeen paras koira! Ja siitä vielä viikko eteenpäin Ruu nappasi toisen ALO1 tuloksen pistein 98, ja sai siirron AVO-luokkaan. Aikamoista näin nuorelta koiralta. Kyllä mulla on oikea kultakimpale käsissäni. :)

Nyt olemme sitten syksyn ja talven osalta suunniteltu hieman pk-painotteista kautta. Pk-lajit ja koko maailma ovat itselleni täysin vieraita, joten hieman täytyy itsekin opiskella, että tietää mitä tehdä ja harjoitella.